Espanjan vaalivuosi 2015

Jo ennen todennäköisesti marraskuussa 2015 järjestettäviä parlamenttivaaleja, eri puolilla Espanjaa äänestetään monissa mielenkiintoisissa vaaleissa. Maaliskuussa Andalusiassa pidetään ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, toukokuussa koko Espanjassa on edessä paikallisvaalit (sekä kunnallisvaalit että maakuntavaltuustojen vaalit) ja samaan aikaan pidetään myös alueparlamenttivaalit Aragoniassa, Asturiassa, Baleaareilla, Kanariansaarilla, Cantabriassa, Kastilia-La Manchassa, Kastilia ja Leonissa, Extremadurassa, Madridissa, Murciassa, Navarrassa, La Riojassa sekä Valenciassa ja Ceutan ja Melillan autonomisissa kaupungeissa sekä vielä syyskuussa Kataloniassa järjestetään ennenaikaiset alueparlamenttivaalit paljolti itsenäistymiskysymyksen vuoksi.

Näillä näkymin Espanjassa pidetään siis tänä vuonna kaikki mahdolliset kansalliset vaalit lukuun ottamatta Galician ja Baskimaan alueparlamenttivaaleja, jotka ovat edessä vuonna 2016. Vaalivuoden 2015 jälkeen Espanjan poliittinen kenttä on saattanut kokea suurimman myllerryksensä sitten demokratiaan siirtymisen ja Katalonia ottanut ratkaisevimman askeleen kohti itsenäistymistä. Espanjan laajan sisäpoliittisen tilanteen ymmärtämiseksi analysoidaan ensin parlamenttivaalit, sitten aikajärjestyksessä muut vaalit.

Espanjan parlamenttivaalit

Parlamenttivaalit on pidettävä viimeistään joulukuun 20. päivänä mutta todennäköisesti äänestys on edessä marraskuussa. Talouskriisin alkaminen sekä kahden perättäisen pääministerikauden tuoma sosialistipuolue PSOE:n johtajan pääministeri Jose Luis Rodriguez Zapateron suosion lasku johti edellisissä vuoden 2011 Espanjan parlamenttivaaleissa kansanpuolue PP:n murskavoittoon ja Marioano Rajoyn nousuun pääministeriksi.

Velkakriisin ja huonon taloudellisen tilanteen vuoksi kansanpuolue joutui kuitenkin pian luopumaan vaalilupauksistaan ja lisäsi kuripolitiikkaa, veronkorotuksia sekä säästöjä. Hyvin tiukka budjetti vuodelle 2012 sekä työllisyysreformi johtivat mielenosoituksiin sekä yleislakkoon maaliskuussa 2012. Kansanpuolueen suosio romahti todella nopeasti. Tilannetta ei helpottanut laajojen korruptiojuttujen paljastuminen (pahimpana ns. Barcenas-juttu, jossa oli mukana PP:n korkeinta johtoa mukaan lukien pääministeri Rajoy itse).

Sosialistipuolue oli myöskin sekaantunut osaan korruptiojutuista (mm. Andalusian aluehallintoa koskenut) ja luottamus Espanjan koko vanhaan poliittiseen luokkaan mukaan lukien molemmat pääpuolueet sekä kuningashuone on ollut alamaissa viimeiset vuodet. Muisto Zapateron ajasta sekä PSOE:n sekaantuminen korruptiojuttuihin estivät oppositiopuoluetta hyödyntämästä kansanpuolueen epäsuosiota.

Euroopan parlamentin vaaleissa 2014 PP ja PSOE jäivät yhteensä historiallisesti alle 50 % äänistä ja sen lisäksi että Espanjan perinteisemmät pienet puolueet yhdistynyt vasemmisto IU, Baskimaasta alkunsa saanut keskustaliberaali yhtenäistä Espanjaa kannattava UPyD sekä alueelliset puolueet mm. Kataloniassa, Baskimaassa, Navarrassa, Galiciassa sekä Kanariansaarilla lisäsivät kannatustaan, ilmestyi puoluekartalle 8 % kannatuksella aivan uusi Podemos niminen puolue.

Podemos tarkoittaa ”Me voimme” ja se syntyi vuosien 2011–2012 kuripolitiikkaa vastustaneesta Indignants tai 15-M protestiliikkeestä (puolue perustettiin vasta tammikuussa 2014) ja on vahvasti vasemmistolainen. Se on sittemmin pitänyt erittäin hyvät välit Kreikan vaalit voittaneeseen Syriza puolueeseen. Podemoksen puoluejohtaja on karismaattinen entinen politiikan tutkimuksen yliopisto-opettaja Pablo Iglesias Turrion, joka valittaneen Podemoksen pääministeriehdokkaaksi myös loppuvuoden parlamenttivaaleihin. Tammikuun 31. päivä 2015 puolue järjesti ison kuripolitiikkaa vastustaneen mielenosoituksen Madridissa.

PSOE:n johtajana Zapateroa seurannut Alfredo Perez Rubalcaba – Espanjan politiikan vanha kettu, ministeri 1990-luvulta, Zapateron pitkäaikainen sisäministeri ja lopulta varapääministeri – erosi sosialistipuolueen johdosta Euroopan parlamentin vaalien 2014 jälkeen ja hänen seuraajakseen valittiin nuoremman polven Pedro Sanchez. PSOE pitää heinäkuussa puolueen puheenjohtajavaalit, jossa Sanchezin uskotaan saavan vakavan haastajan nykyisestä Andalusian aluepresidentistä Susana Diazista.

Sen sijaan Marioano Rajoylle ei ole ilmaantunut vakavia haastajia PP:n johtoon vaikka hän on johtanut puoluetta jo vuodesta 2004 saakka, jolloin hän seurasi vaalit hävinnyttä pääministeri Jose Maria Aznaria puolueen johtoon. Rajoyn luottonaiset puoluesihteeri Maria Cospedal sekä varapääministeri Soraya Saenz de Santamaria ovat hänelle uskollisia. Myöskään vahvat talousasioista vastaavat ministerit Cristobal Montoro ja Luis de Guindos eivät ole ilmoittaneet haluavansa haastaa Rajoyta. Jotkut tahot kansanpuolueessa ovat haikailleet Aznarin paluun perään ja hän pitikin vakuuttavan puheen PP:n puoluekokouksessa tämän vuoden tammikuussa. Rajoy on puhunut merkittävän roolin antamisesta Aznarille kampanjoinnissa ja hänen paluunsa päivänpolitiikkaan – ei kuitenkaan PP:n johtoon ainakaan vielä – on mahdollista.

Espanjassa julkaistaan paljon mielipidetiedusteluja ja niissä on ollut suuriakin keskinäisiä eroja. Joka tapauksessa yksi asia on selvä: seuraavissa parlamenttivaaleissa maan kahden suuren puolueen järjestelmä murtuu kolmen suuren järjestelmäksi. Tähän mennessä Espanjan hallituksen ovat käytännössä aina muodostaneet joko sosialistit tai kansanpuolue ja joko yksin enemmistöhallituksena tai sitten esim. alueellisten puolueiden tuella. Gonzaleksen kolme ensimmäistä sosialistihallitusta olivat enemmistöhallituksia, neljäs nojasi mm. Katalonian CiU:n tukeen, Aznarin ensimmäinen kansanpuolueen hallitus sai tukea useilta alueellisilta puolueilta, toinen oli enemmistöhallitus, Zapateron molemmat sosialistihallitukset saivat tukea alueellisilta puolueilta sekä IU:lta ja Rajoyn hallitus oli enemmistöhallitus saatuaan 186 edustajaa 350-paikkaiseen parlamentin alahuoneeseen vuonna 2011.

Keskiarvo kuudesta viimeisimmästä tammikuun aikana tehdystä mielipidetiedustelusta on seuraava:

Kansanpuolue PP 26,7 %

Podemos 25,5 %

Sosialistit PSOE 20,9 %

Ciudadanos (joka on lähtöisin Kataloniasta mutta sittemmin laajentunut myös muille alueille) 5,7 %

Yhdistynyt vasemmisto IU 4,6 %

Keskustaliberaali UPyD 4,5 %

+ muita pieniä alueellisia puolueita

Suurimman puolueen paikasta tulee kova kamppailu kansanpuolueen ja Podemoksen välille. 25–30 % kannatuksella saanee reilut 100 parlamenttipaikkaa ja suurin puolue pääsee ensimmäisenä koettamaan hallituksen muodostamista. Enää yhden suuren puolueen vähemmistöhallitus, jota mm. alueelliset puolueet tukisivat, ei ole oikeastaan mahdollinen. Jos PP on suurin puolue ja saisi vaikka 30 % kannatuksen sekä 130 parlamenttipaikkaa, jäisi se kuitenkin selvästi ehdottomasta enemmistöstä eli 176 paikasta. Vaikka tällaisessa tilanteessa Podemos ja PSOE jäisivätkin niukasti vähemmistöön, ei PP pystyisi hankkimaan vähemmistöhallitukselleen tukea kaikilta pienpuolueilta. Sama pätee, jos Podemos on suurin puolue.

Koska sosialistit ovat käytännössä olleet kaikissa mielipidetiedusteluissa toisena tai kolmantena, PSOE:n nouseminen vaalivoittoon ja pääministeripuolueeksi on epätodennäköistä. Todennäköisesti Espanjan seuraava hallitus on ns. suuri koalitio: joko kansanpuolueen ja sosialistien tai Podemoksen ja sosialistien hallitus. Tämä siitä syystä että PP:n ja Podemoksen yhteistyö on erittäin epätodennäköistä mm. täysin vastakkaisten talousnäkemyksen sekä selkeän vastakkainasettelun vuoksi. Sen kumpi hallitus lopulta muodostetaan, ratkaisee kaksi asiaa: 1) onko PP vai Podemos suurin puolue ja 2) mikä on sosialisteille mieluisampi hallituskumppani jos hallituksen muodostaminen ilman suurinta puoluetta olisi mahdollista.

Eri hallitusvaihtoehtoja niiden todennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä:

  • Kansanpuolueen ja sosialistien hallitus (PP voittaa vaalit, PSOE kolmanneksi suurin puolue)
  • Podemoksen ja sosialistien hallitus (Podemos suurin, PSOE kolmas)
  • Kansanpuolueen ja sosialistien hallitus + mahdollisesti pieni apupuolue (Podemos suurin mutta PP ja PSOE kieltäytyvät yhteistyöstä sen kanssa)
  • Sosialistien ja Podemoksen hallitus + mahdollisesti tukea muilta (PSOE toinen, Podemos kolmas tai toiste päin ja PP halutaan oppositioon)
  • Kansanpuolueen tai Podemoksen vähemmistöhallitus (jommankumman ison vaalivoiton jälkeen pienten puolueiden sekä alueellisten puolueiden tuella saisi enemmistön parlamenttiin – Podemos saisi CiU:n, ERC:n sekä CUP:n tod. yli 20 edustajan tuen lupautumalla järjestämään virallinen itsenäistymiskansanäänestys Kataloniassa mutta sekään IU:n ja Baskimaan kansallismielisten puolueiden tuellakaan ei välttämättä riittäisi enemmistöön)

Vielä pari vuotta sitten ajatus kansanpuolueen ja sosialistien koalitiohallituksesta olisi ollut mahdoton. Euroopan parlamentin vaalien alla 2014 PSOE:n entinen johtaja ja Espanjan pitkäaikaisin pääministeri Felipe Gonzales sanoi kannattavansa yhteishallitusta jos se on Espanjan etujen mukaista. Rubalcaba torjui ajatuksen mutta hänen seuraajansa Sanchez on ollut pakostakin ajatukselle myönteinen. Myöskään kansanpuolue ei ole sulkenut tätä vaihtoehtoa pois. Huolimatta PSOE:n mahdollisesta jäämisestä vasta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi vaaleissa, se näyttää olevan siinä mielessä ratkaisevassa asemassa että ilman sitä ei seuraavaa hallitusta pystytä käytännössä muodostamaan.

Kauan kaivattu perustuslakiuudistus, joka keskittyisi erityisesti Espanjan sisäiseen vallanjakoon (osa itsehallintoalueista haluaa valtaa lisää tai jopa itsenäistyä, osan mielestä joillekin on jo annettu valtaa liikaa esim. Baskimaan ja Navarran laaja talousautonomia) sekä muihin asioihin esim. parlamentin ylähuoneen senaatin rooliin, ylimpien tuomarien valintaan (perustuslakituomioistuin ja korkein oikeus) sekä vaalijärjestelmään, nousee varmasti vaaliteemaksi talouden ohella.

Sosialistien ratkaisu – ainakin kampanjapuheissa – mm. Katalonian itsenäistymisliikkeeseen olisi Espanjan muuttaminen liittovaltioksi ja perustuslain uudistaminen. Podemos haluaisi mennä askeleen pidemmälle ja on puhunut että se voisi vallassa ollessaan kunnioittaa katalaanien oikeutta päättää valtiollisesta tulevaisuudestaan ja järjestää virallisen itsenäistymiskansanäänestyksen – joskin se tulee tuskin tekemään tästä vaalilupausta varsinkaan parlamenttivaaleissa eikä todennäköisesti myöskään Katalonian alueparlamenttivaaleissa (jonka itsenäistymisäänestys piirteen se on jo kansanpuolueen ja sosialistien rinnalla tyrmännyt), jotka ovat vain muutamaa kuukautta ennen Espanjan parlamenttivaaleja. Podemos ei voi riskeerata kannatustaan espanjanlaajuisesti Katalonia-kysymyksen vuoksi mutta on silti huomioitavaa että kun PP vastustaa jyrkästi ja PSOE hieman lievemmin, Podemokselta sekä osittain myös IU:lta löytyy ymmärrystä Katalonian pyrkimykseen päättää omasta valtiollisesta tulevaisuudestaan.

Pääministeri Rajoy on sanonut olevansa valmis keskustelemaan PSOE:n kanssa perustuslakiuudistuksesta mutta se ei hänen mielestään ole tarpeellinen – eikä Katalonian suhteen mitään myönnytyksiä tulla tekemään. Yleisesti ottaen PP:n ja PSOE:n yhteistyö parlamenttivaalien jälkeen on kuitenkin hyvinkin mahdollista ja todennäköisin vaihtoehto jos kansanpuolue säilyttää suurimman puolueen asemansa huolimatta Podemoksen noususta. Toinen vaihtoehto on Podemoksen vaalivoitto Kreikan Syrizan tavoin ja nousu pääministeripuolueeksi sosialistien tuella.

Kataloniassa – varsinkin jos syyskuun alueparlamenttivaalien tulos on itsenäistymistä kannattaville myönteinen – toivotaan, että vastapuoli vaihtuisi Podemoksen ja PSOE:n hallitukseksi, siihen mennessä kun itsenäistymisestä ryhdytään vakavasti neuvottelemaan (Rajoy käännyttänee Katalonian delegaation Madridista tylysti, mikäli näin käy). Se pieni mahdollisuus että Kataloniassa järjestetään vielä Espanjan hyväksymä virallinen itsenäistymiskansanäänestys, käytännössä vaatii tällaisen hallituksen Madridiin. Nimittäin jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat riittävän selkeästi (mikä ei tietenkään ole varmaa) syyskuun 27. päivän alueparlamenttivaalit Kataloniassa, käytännössä virallinen kansanäänestys (ja siinä jollain keinolla saavutettu itsenäistymisen vastustajien voitto – mikä siinä tilanteessa olisi kyllä epätodennäköinen joskaan ei mahdoton) on Espanjan kannalta katsottuna viimeinen sivistynyt tapa yrittää estää Katalonian itsenäistyminen, joka tällaisen alueparlamenttivaalivoiton jälkeen olisi ainoastaan ajan kysymys.

Andalusian alueparlamenttivaalit 22. maaliskuuta

Andalusian aluepresidentti sosialistipuolue PSOE:n Susana Diaz ilmoitti tammikuun loppupuolella määräävänsä ennenaikaiset aluevaalit maaliskuun 22. päiväksi. Perinteisen sosialistien vahvan kannatusalueen Andalusian aluehallitus on koostunut PSOE:sta sekä yhdistyneestä vasemmistosta IU. Hallitusyhteistyö on ollut hankalaa ja IU esimerkiksi suunnitteli jäsenäänestystä kesälle hallituksesta eroamisesta.

Diazilla oli kuitenkin muitakin syitä ennenaikaisiin vaaleihin päätymiseen. Andalusiassa olisi normaalisti ollut vaalit edessä vasta 2016. Uuden Podemos puolueen huiman nousun – paikoittain mielipidetiedusteluissa Espanjan suurin puolue – ja PSOE:n kannatuksen laskun vuoksi sosialisteille mieluisa alku vaalivuoteen 2015 olisi tarpeen. Andalusiassa Podemos puolue ei ole niin hyvin organisoitunut kuin monella muulla Espanjan alueella ja se on ollut viimeisissä alueellisissa mielipidetiedusteluissa sekä PSOE:ta ja kansanpuolue PP:tä perässä. Lisäksi Podemoksen johtaja Andalusiassa Teresa Rodriguez kuuluu puoluejohtaja Pablo Iglesiasta vähemmän kannattavaan siipeen Podemoksessa.

Andalusian aluevaalit ovat siis Podemoksen ensimmäinen testi (Euroopan parlamentin vaalit 2014 ja 8 % kannatus alkusoittoa) pyrkimyksessään rikkoa Espanjan kahden suuren puolueen puoluejärjestelmä. Viimeisimmän mielipidetiedustelun mukaan Podemos saisi vajaan 20 % äänistä Andalusian aluevaaleissa mutta jäisi jälkeen PSOE:n (reilu 30 %) ja PP:n (reilu 25 %) vaalituloksesta. IU:n odotetaan menettävän hieman kannatustaan 10 % tienoille mutta se aikoo lähteä myös loppuvuoden Espanjan parlamenttivaaleihin andalusialaisen Alberto Garzonin johdolla.

Edellä kuvatun tuloksen jälkeen sekä PSOE että PP voisivat puhua jonkinlaisesta torjuntavoitosta toukokuun vaalirumban lähestyessä ja Diaz itse saattaisi rohkaistua haastamaan PSOE:n nykyisen johtajan Pedro Sanchezin kesän puoluejohtajakisassa – kuten on spekuloitu. Jos taas Podemos ylittää 20 % ja mahdollisesti haastaa PP:n toiseksi suurimman puolueen paikasta Andalusiassa (mikä siis ei ole sille ainakaan vielä vahvinta kannatuksen kasvualuetta), enteilee se hyvin dramaattista vaalivuotta koko Espanjalle.

Espanjan paikallisvaalit 24. toukokuuta

Kaikkialla Espanjassa valitaan uudet kunnan-, kaupungin sekä maakuntavaltuustot (Espanja koostuu itsehallintoalueista, jotka taas koostuvat maakunnista eli provinsseista, jotka taas koostuvat kunnista) toukokuun paikallisvaaleissa. Vielä on epäselvää kuinka laajasti Podemos aikoo näihin osallistua ja esim. Barcelonassa se ei aseta omaa ehdokaslistaansa vaan on liittoutunut ”Voitetaan Barcelona takaisin” nimiseksi ehdokaslistaksi vihervasemmisto ICV-EUiA puolueen sekä pienien kansalaisliikkeiden kanssa. Podemokselle, jonka puoluekoneisto on vasta vuoden vanha, paikallisvaaleja tärkeämpiä ovat lukuisat samaan aikaan käytävät alueparlamenttivaalit, jotka toimivat varsinaisena kenraaliharjoituksena loppuvuoden parlamenttivaaleihin.

Kataloniassa itsenäistymiskysymys on jossain määrin ajankohtainen myös paikallisvaaleissa. Osana aluepresidentti Masin CDC-puolueen ja Junquerasin tasavaltalaisen vasemmiston ERC sopua ennenaikaisten itsenäistymisaluevaalien järjestämisestä syyskuulle sovittiin myös että paikallisvaaleissa vältetään turhaa vastakkainasettelua itsenäistymistä kannattavien puolueiden välillä. Toisaalta ERC:n Alfred Bosch tulee haastamaan Barcelonan nykyisen 118. pormestarin Xavier Triasin. Lisäksi kansalaisjärjestöt ANC ja Omnium Cultural tulevat kampanjoimaan itsenäisyyden puolesta myös kunnallisvaalien alla ja kehottamaan äänestämään itsenäistymistä kannattavia puolueita.

Espanjanlaajuisesti kansanpuolue sai vuoden 2011 paikallisvaaleissa 37,5 % äänistä ja sosialistit 27,8 %. Näitä lukuja sekä luonnollisesti suurimpien kaupunkien tuloksia kannattaa pitää silmällä. Madridissa pormestari kansanpuolueen Ana Botella ei pyri jatkokaudelle ja vielä ei tiedetä kenen ehdokkaan taakse Podemos asettuu pääkaupungissa. Baskimaan San Sebastianin pormestarinkisasta tulee tiukka Bildun ja kansallispuolue PNV:n välillä. Baskimaassa valmistaudutaan jo vuoden 2016 alueparlamenttivaaleihin sekä seurataan silmä tarkkana miten Katalonian itsenäistymisliikkeen käy.

13 alueparlamenttivaalia 24. toukokuuta

Alueparlamenttivaaleissa suurin mielenkiinto keskittyy Podemokseen. Onnistuuko se keräämään kannatusta ympäri Espanjaa ja kuinka monella itsehallintoalueella se pääsee ratkaisevaan rooliin aluehallitusta muodostettaessa? Onnistuvatko PP ja PSOE ottamaan torjuntavoittoja ja sitä kautta vahvistamaan omaa kampanjaansa loppuvuoden parlamenttivaalien lähestyessä? Kansanpuolueella on eniten hävittävää sillä se menestyi erittäin hyvin vuoden 2011 aluevaaleissa.

Toukokuussa aluevaalit järjestetään 13 itsehallintoalueella sekä Ceutan ja Melillan kaupungeissa Pohjois-Afrikassa. Näistä Ceutan ja Melillan lisäksi PP muodostaa yksin aluehallituksen yhdeksällä alueella (muutamissa vähemmistöhallituksena). Aragoniassa kansanpuolue muodostaa aluehallituksen yhdessä paikallisen alueellisen puolueen kanssa. Sosialistit ovat vallassa ainoastaan Asturiaksessa (sielläkin vähemmistöaluehallituksena) ja Kanariansaarilla paikallisen alueellisen puolueen hallituskumppanina. Navarrassa on vallassa alueellinen konservatiivipuolue UPN.

Mielipidetiedusteluja voi löytää kootusti täältä. Aragoniassa PP:n ja alueellisen PAR puolueen koalitiohallitus saattaa menettää asemansa jos Podemos nostaa kannatustaan ja yhdessä PSOE:n kanssa pystyisi muodostamaan uuden hallituksen. Asturiaksessa PSOE:n hallituskumppanit IU ja UPyD saattavat vaihtua niin ikään Podemokseen. Baleaareilla kansanpuolue näyttäisi menettävän niukasti ehdottoman enemmistönsä. Kanariansaarilla Podemos saanee vajaat 10 alueparlamenttipaikkaa mutta alueellisen CC puolueen sekä sosialistien nykyinen aluehallitus näyttäisi säilyttävän ehdottoman enemmistön ja jatkavan virassa.

Cantabriassa PP menettää ehdottoman enemmistönsä joten vanha PSOE:n ja alueellisen PRC puolueen koalitiohallitus nyt Podemoksella höystettynä näyttää todennäköisimmältä. Kastilia-La Manchassa on tällä hetkellä ainoastaan kaksi puoluetta alueparlamentissa: PP 25 paikalla ja PSOE 24 paikalla. Vaikka Podemos nousee alueparlamenttiin, ennustetaan kansanpuolueelle niukkaa ehdotonta enemmistöä. Kastilia ja Leonissa PP säilyttänee ehdottoman enemmistönsä.

Extremadurassa kansanpuolueella on tällä hetkellä yhtä paikkaa vajaa vähemmistöhallitus. Mielipidetiedustelut povaavat että PP:n kannatus säilyy suurin piirtein samana yhtä tai kahta paikkaa vajaana enemmistöstä ja sen jatkokauden voi ainoastaan estää PSOE:n, Podemoksen sekä IU yhteishallitus. La Riojassa kansanpuolue menettää kannatustaan mutta sillä on mahdollisuus säilyttää ehdoton enemmistönsä niukasti. Jos näin ei käy, tarvitsevat PSOE ja Podemos todennäköisesti alueellisen Rioja puolueen tukea hallituksen muodostamiseksi.

Madridissa kansanpuolue näyttäisi menettävän ehdottoman enemmistönsä mutta pystyisi ehkä muodostamaa aluehallituksen UPyD:n tuella. Podemos ja PSOE eivät todennäköisesti pystyisi yhdessä muodostamaan aluehallitusta vaan tarvitsisivat IU:n tukea. Murciassa kansanpuolueen selkeä ehdoton enemmistö on niin ikään vaarassa mutta se saattaa pysyä vallassa Ciudadanoksen ja/tai UPyD:n tuella. Toisaalta sosialistien, Podemoksen sekä IU:n vasemmistohallitus on myös mahdollinen.

Navarrassa voi tulla näiden alueparlamenttivaalien yllättävin tulos. Viimeiset mielipidetiedustelut povaavat murskatappiota niin vähemmistöaluehallituksen UPN puolueelle sekä sitä tukeville kansanpuolueelle ja sosialisteille. PP saattaa jopa pudota alueparlamentista pois. Podemos haastaa UPN:n tosissaan suurimman puolueen asemasta ja Baskimaassa kannatustaan kasvattanut itsenäistymistä kannattava nationalistinen vasemmisto Bildu ei ole paljoa perässä. Navarran toinen baskipuolue Geroa Bai menettänee kannatustaan jonkin verran. Jopa pelkän Podemoksen ja baskinationalistien aluehallitus on mahdollinen mutta sosialistit voivat päästä tähän mukaan. Riippuen hieman siitä miten Katalonian itsenäistymisliike etenee, Baskimaassa sekä kansallispuolue PNV että Euskal Herria Bildu ottavat varmasti hyvin itsenäistymismielisen linjan Baskimaan alueparlamenttivaalien 2016 lähestyessä. Vaatimukset kansanäänestykselle Baskimaan itsenäistymisestä tulevat lisääntymään. Puheet kansanäänestyksestä siitä tulisiko Navarran hypoteettisesti liittyä itsenäiseen Baskimaahan, tulevat myös lisääntymään. Kun tähän vielä lisätään Espanjan muut alueelliset autonomia- ja itsenäistymisliikkeet, saadaan kuva laajemmasta kontekstista, jossa Espanja muun muassa käsittelee Katalonian itsenäistymispyrkimyksiä.

Valencia on myös Podemoksen vahvaa aluetta. Kansanpuolueen ehdoton enemmistö tulee toukokuun vaaleissa katoamaan ja Podemos nousee PSOE:n ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. PP:n ja PSOE:n yhteistyöhön aluehallintotasolla ei vielä välttämättä olla valmiita joten Podemoksen ja PSOE:n aluehallitus on todennäköisin. Valencianationalistinen Coalició Compromís kasvattaa myös kannatustaan.

Yhteenvetona Podemoksella näyttäisi olevan 5-10 itsehallintoalueella hyvä mahdollisuus päästä aluehallitukseen mukaan yleensä juuri sosialistien kanssa. Jos Podemos saa aluepresidentin titteleitä, tulevat ne todennäköisesti Navarrassa sekä Valenciassa. Kansanpuolue kärsii vaaleissa tappion ja säilyttää ehdottoman enemmistön ainoastaan 1-4 alueella nykyisen kahdeksan sijaan. Hallituksen se kuitenkin muodostaa useammassa. Sosialistit saavat useita aluepresidentin titteleitä mutta se vaatii heiltä monesti yhteistyötä Podemoksen kanssa. Tätä PP tulee käyttämään lyömäaseena parlamenttivaalien kampanjoinnissa.

Espanjan puoluejärjestelmän pirstaloitumista kuvaa se että toisin kun nyt, toukokuun aluevaalien jälkeen yhdellä puolueella on vain harvalla itsehallintoalueella ehdoton enemmistö alueparlamenttipaikoista ja toisaalta useammalla alueella saatetaan tarvita jopa kolmen tai ehkä neljän puolueen yhteistyötä aluehallituksen muodostamiseksi. Tämä ennakoi Espanjan parlamenttivaaleja, jossa Podemoksen nousu käytännössä varmistaa sen että yhden puolueen enemmistöhallitukset jäävät poliittiseen historiaan.

Katalonian alueparlamenttivaalit 27. syyskuuta

Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet aluepresidentti Artur Masin CDC sekä Oriol Junquerasin tasavaltalainen vasemmisto ERC pääsivät sopuun viime vuoden marraskuussa järjestetyn itsenäistymisäänestyksen jälkeisestä seuraavasta askeleesta tammikuussa. Kataloniassa järjestetään sunnuntaina 27. syyskuuta 2015 ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, jotka muutetaan de-facto eli tosiasialliseksi itsenäistymiskansanäänestykseksi.

Tähän päädyttiin siitä yksinkertaisesta syystä että Espanja ei ole suostunut Kanadan tai Yhdistyneen kuningaskunnan tapaan virallisen itsenäistymiskansanäänestyksen Kataloniassa. Aluevaaleilla on tarkoitus ratkaista se haluavatko katalaanit itsenäistyä vai ei. Tämä toteutetaan siten että itsenäistymistä kannattavat puolueet 1) ilmoittavat selkeästi vaaliohjelmassaan kantansa itsenäistymiseen, 2) kampanjoivat jossain määrin yhdessä, 3) sitoutuvat ns. tiekarttaan siirtymäkaudelle vaaleista itsenäistymiseen sekä 4) muodostavat aluehallituksen vaalien jälkeen jos siihen pystyvät. Sopu aluevaalien järjestämisestä sisälsi muitakin asioita esim. itsenäisen valtion rakennelmien (verohallinto, sosiaaliturva, keskuspankki, vaalikomissio ym.) valmistelua mikä on jo lähtenyt käyntiin – näiden loppuun vienti sisältyy siirtymäkauden tiekarttaan.

Näin ollen ääni puolueelle, joka kannattaa itsenäistymistä, on ääni Katalonian itsenäistymisen puolesta ja ääni puolueelle, joka ei kannata itsenäistymistä, on ääni Katalonian itsenäistymistä vastaan. Jotta aluevaalien tulos voidaan ensinnäkin perustella mandaatiksi itsenäistyä katalaaneille itselleen ja erityisesti Espanjalle, Euroopan unionille sekä muulle kansainväliselle yhteisölle, vaaditaan itsenäistymistä kannattaville puolueille ”selvää” voittoa. Käytännössä tämä tarkoittaa yli 50 % annetuista äänistä, joka itsessään vaalijärjestelmän vuoksi tuo noin 80 paikkaa 135:sta.

Tähän mennessä itsenäistymistä kannattava koalitio on rakentunut CDC ja ERC puolueiden sekä kansalaisjärjestöjen – joista saattaa osallistua henkilöitä aluepresidentti Masin eli CDC:n listaan aluevaaleissa – ympärille. Lisäksi vasemmistolainen CUP puolue kannattaa itsenäistymistä mutta ei välttämättä sitoudu CDC:n ja ERC:n tiekarttaan. Lisäksi CDC puolueen ohella hallitsevaan CiU-koalitioon kuuluva UDC puolue ei ole vielä päättänyt kantaansa syyskuun vaalien suhteen. UDC:n on tarkoitus tehdä päätös asiasta toukokuun vaalien jälkeen. Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä että Josep Antoni Duran i Lleidan johtama UDC asettuu vastustamaan itsenäistymistä mutta siitä eroaa merkittävä osa mm. Antoni Castellan johdolla takaisin Artur Masin itsenäistymistä kannattavaan ehdokaslistaan. Lisäksi uusi Katalonian sosialistipuolueesta PSC irronnut MES-puolue kannattaa itsenäistymistä ja saattaa tukea tiekarttaa. Myös vihervasemmisto IVC-EUiA ei ole täysin sitoutunut irti itsenäistymisen kannattamisesta mutta en usko sen päätyvän Masin ja Junquerasin rinnalle. Muut puolueet: PP, PSC, Podemos (puolueen Katalonian siiven johtajaksi todennäköisesti Gemma Ubasart) sekä Ciudadanos tulevat vastustamaan itsenäistymistä vaaleissa – huomioitavaa on myös että ainakin tähän mennessä he ovat täysin kieltäneet koko itsenäistymisasian olevan vaalien keskiössä ja yrittäneet kääntää poliittista keskustelua nykyisen aluehallinnon ja Masin epäonnistumisiin.

Mielipidetiedustelut povaavat että Masin ehdokaslista (mahdollinen UDC:n eroaminen vähintään kompensoituu kansalaisjärjestöjen mukaantulolla) ja ERC saavat molemmat reilut 20 % äänistä, yhdessä vajaat 45 %. Alueparlamenttipaikkojen ehdottomaan enemmistöön tällainen tulos riittäisi juuri ja juuri. Yhdessä CUP:n kanssa itsenäistymistä kannattavat puolueet, saisivat melkein 50 % äänistä, ja melko selvän ehdottoman enemmistön paikoista. Nykyisten mielipidetiedustelujen povaama tulos ei kuitenkaan olisi selvä voitto itsenäistymistä kannattaville puolueille. Ne saisivat enemmistön parlamenttiin mutta yli 50 % äänistä ei välttämättä tulisi, jota käytännössä vaaditaan, jotta tulosta voidaan pitää kansanäänestysmaisena mandaattina itsenäistyä. Jännitystä siis riittää ja on mielenkiintoista seurata mitä Kataloniassa tapahtuu seuraavina kuukausina ja esim. miten neuvottelut tiekartasta etenevät. Viimeisten viikkojen kampanja syyskuussa – lähtien Katalonian kansallispäivästä perjantaina 11. syyskuuta 2015 – tulee olemaan massiivinen ja todennäköisesti auttamaan itsenäistymisen kannattajia.

Jos Masin lista ja ERC saavat kaksistaan yli 50 % äänistä lisättynä vielä CUP:n ja ehkä MES:n panostuksella, Katalonia ottaa ratkaisevimman askeleensa kohti itsenäistymistä. Tässä tapauksessa Artur Masin (Junqueras on sanonut että Mas saa siirtymäkauden presidenttiyden vaikka ERC olisi niukasti suurin puolue) ilmoitus Espanjan hallitukselle maanantaina 28. syyskuuta että he ovat saaneet katalaaneilta mandaatin itsenäistyä, saanee todennäköisesti varsin tylyn vastauksen. Toivottavasti kansainvälisen yhteisön vastaus ei tällaisessa tapauksessa olisi yhtä tyly. Siirtymäkauden neuvotteluista, jotka Espanjan osalta voisivat lähteä kunnolla käyntiin vasta parlamenttivaalien jälkeen, tulisi varmasti erittäin vaikeat. Espanja ei tule myöskään istumaan toimettomana tapahtumien edetessä: ainakin perustuslakituomioistuin saa varautua varsinaiseen valitustulvaan eikä itsehallinnon lakkauttamistakaan voi sulkea pois. Artur Masin puhuma 18 kuukauden siirtymäaika ei välttämättä riittäisi – toisaalta yhtä hyvin on mahdollista että Katalonian yksipuolinen itsenäistymisjulistus tulisi jo vuonna 2016.

Ilman Espanjan myöntämää virallista kansanäänestystä syyskuun alueparlamenttivaalit ovat ratkaisevin äänestys itsenäistymisestä (jos itsenäistymisen kannattajat voittavat selkeästi) mutta lopullinen äänestys saattaa tulla itsenäistymisjulistuksen ratifioivassa kansanäänestyksessä jos esim. kansainvälinen yhteisö sellaista vaatii itsenäisyyden tunnustamiseksi. Joka tapauksessa mahdollinen siirtymäkausi itsenäistymiseen tulee päättymään itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista järjestettävään kansanäänestykseen, ensimmäisiin parlamenttivaaleihin sekä todennäköisesti valtiomuodosta (semi-presidentiaalinen vai täysin parlamentaarinen) riippuen myös itsenäisen Katalonian presidentinvaaleihin.

Tällä hetkellä mielipidetiedustelujen pohjalta voisi sanoa että todennäköisin lopputulema syyskuun vaaleissa on itsenäistymisen kannattajien niukka voitto ja entistä kiivaammin itsenäistymistä ajavan aluehallituksen synty mutta kuitenkin ilman kiistatonta mandaattia katalaaneilta itsenäistyä – ainakaan yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen myötä. Tämä lopputulema yhdessä Podemoksen ja PSOE:n mahdollisen valtaannousun myötä Madridissa voisi johtaa viralliseen kansanäänestykseen itsenäistymisestä Kataloniassa vuonna 2016. Toisaalta todennäköisempää taitaa olla PP:n vallassa pysyminen ja PSOE:n tuella toteutettu jonkinasteinen perustuslakiuudistus, joka ei kuitenkaan millään mitalla tyydyttäisi katalaaneja.

Podemoksen kannatuksen kasvu myös Kataloniassa ei miellytä itsenäistymisen kannattajia. Huolimatta siitä että Podemos todennäköisesti murskaa vanhan kahden suuren puolueen poliittisen järjestelmän espanjanlaajuisesti, saavat vanhat puolueet kiittää sitä jos itsenäistymisen kannattajat eivät voita syyskuun alueparlamenttivaaleja Kataloniassa selkeästi.

Myös siinä tilanteessa että itsenäistymisen kannattajat voittavat Kataloniassa selkeästi, on Podemos käytännössä keskeisessä asemassa Espanjan tulevaisuuden suhteen. Voittamalla parlamenttivaalit ja nousemalla pääministeripuolueeksi voi se merkittävästi vaikuttaa sekä siihen oliko syyskuun itsenäistymisalueparlamenttivaalit Kataloniassa ns. ”ratkaisevin” äänestys vai myönnytäänkö viralliseen kansanäänestykseen ja perustuslakiuudistusta lupailemalla sekä pelottelemalla siirtymäkauden vaikeuksista yritettäisiin vakuuttaa katalaanit äänestämään ei, että siihen minkä asenteen Espanja ottaa mahdollisissa siirtymäkauden neuvotteluissa Katalonian vaatiessa itsenäistymistä.

Jos katalaanit valitsevat itsenäistymisen (Espanjan kieltäydyttyä kansanäänestyksestä, ratkaiseva päätös näyttää olevan edessä syyskuun alueparlamenttivaaleissa) tien, on Espanjan ja koko Euroopan unionin etu että itsenäistyminen sujuu ennen kaikkea ilman Espanjan väkivaltaista väliintuloa ja mieluiten sovussa Espanjan kanssa – pelissä on kuitenkin hyvin suurin asioita aina lähtien Espanjan nykyisen velan jakamisesta. On myös Euroopan unionin etu että mahdollisesti itsenäistyvä – taloudellisesti pärjäävä – Katalonia säilyy unionin jäsenenä.

On hyvin mahdollista että eräänä päivänä Katalonian itsenäisyyden tunnustamista ja esim. Euroopan unionin jäsenyyttä pohditaan hyvin laajasti maailmalla – myös Suomessa. Itse asiassa nämä asiat tulevat välittömästi ajankohtaiseksi jos katalaanit valitsevat itsenäistymisen tien eli Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat selkeästi syyskuun 27. päivän alueparlamenttivaalit. Jos näin käy, Katalonia itsenäistynee viimeistään vuonna 2017.

Tässä on vielä linkki aikaisempaan laajaan blogitekstiini aiheesta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s