Itsenäistyminen lähellä – Katalonian alueparlamenttivaalit 27. syyskuuta 2015

Katalonian kahden suurimman puolueen aluepresidentti Artur Masin johtaman CDC:n (joka yhdessä pienemmän UDC:n kanssa muodostaa Convergence ja Union koalition) ja Oriol Junquerasin johtaman tasavaltalaisen vasemmiston ERC sekä kolmen suuren kansalaisjärjestön välillä saatiin 14. tammikuuta aikaan sopu siitä miten Katalonian itsenäistymisliike etenee 9. marraskuuta 2014 järjestetyn itsenäistymisäänestyksen jälkeen.

Sovun ytimessä on se että Kataloniassa järjestetään sunnuntaina 27. syyskuuta 2015 (tarkka päivä Artur Masin henkilökohtainen päätös, jonka merkitystä pohditaan myöhemmin) ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, joiden ainoana tarkoituksena on toimia ”de-facto kansanäänestyksenä” Katalonian itsenäistymisestä.

Katalaanit ovat odottaneet pitkään – ainakin siitä lähtien kun itsenäistymiskansanäänestystä kannattaneet puolueet voittivat Katalonian alueparlamenttivaalit marraskuussa 2012 – päästäkseen päättämään oman maansa valtiollisesta tulevaisuudesta. Vuoden 2012 vaalien jälkeen muodostettu ERC:n tukema CiU:n vähemmistöhallitus päätti järjestää kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisestä vuonna 2014. Tämän taakse saatiin itseasiassa kaikki Katalonian alueparlamentin puolueet kansanpuoluetta sekä Ciudadanosta lukuun ottamatta. Myös sosialistit (siis Katalonian sosialistinen puolue PSC, joka ei ole kuin osittain valtakunnallisen sosialistisen työväenpuolueen PSOE alainen – eli siis se saa päättää itse kannoistaan sillä PSOE ei lähtökohtaisesti hyväksy kansanäänestystä vaikka suhtautuu siihen ja esim. perustuslakiuudistukseen myönteisimmin kuin hallitseva kansanpuolue PP) kannattivat kansanäänestyksen järjestämistä vaikka vastustavatkin Katalonian itsenäistymistä.

Espanja kuitenkin esti kansanäänestyksen järjestämisen. Ensin kieltäydyttyä järjestämästä sitä itse tai Katalonialle järjestämisoikeuden antamisesta, sitten Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöityä Katalonian itsehallintolakiin perustuneen epävirallisen äänestyksen, kansalaiskyselyn valtuuttaman lain ja aluepresidentti Masin antaman asetuksen. Katalonian aluehallitus kuitenkin lopulta järjesti äänestyksen 9. marraskuuta kansalaisten osallistumisprosessina vapaaehtoisten voimin. Senkin aikeen perustuslakituomioistuin pyrki estämään ja lopulta äänestyksen toteuduttua, tilanne on edennyt niinkin pitkälle että Katalonian korkein oikeus – aikamoisten vaiheiden jälkeen – on ottanut käsittelyyn ja tutkii parasta aikaa Katalonian aluepresidentti Masia, varapresidentti Ortegaa sekä opetusministeri Riagauta vastaan nostettuja syytteitä mm. valtaoikeuksien väärinkäytöstä.

Sen jälkeen kun alkuvuodesta 2014 tuli selväksi ettei 9. marraskuuta järjestettävä äänestys voi olla virallinen kansanäänestys – puhumattakaan siitä, että onnistuuko sen järjestäminen edes epävirallisena – muita keinoja mietittiin. Aluepresidentti Mas sanoi jo hyvissä ajoin että jos Espanja ei suostu kansanäänestykseen, Katalonialla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin järjestää ennenaikaiset alueparlamenttivaalit ja muuttaa ne tosiasialliseksi kansanäänestykseksi itsenäistymisestä.

10. marraskuuta – 14. tammikuuta oli aika, jolloin Katalonian itsenäistymisliikkeen seuraava askel oli paljolti epävarmuuden peitossa. Artur Masilla sekä Oriol Junquerasilla oli selkeästi eroava näkemys siitä kuinka ennenaikaiset vaalit tulisi toteuttaa sekä miten mahdollisen voiton jälkeen edettäisiin kohti itsenäistymistä. Mas halusi kaikkien itsenäistymistä kannattavien puolueiden muodostavan yhteisen ehdokaslistan, johon tulisi mukaan myös kansalaisjärjestöjen edustajia. Junqueras halusi kaikkien puolueiden lähtevän vaaleihin omilla listoillaan kuitenkin yhdessä kampanjoiden ja kansalaisjärjestöjen edustajia olisi ripoteltu kaikkiin ehdokaslistoihin. Masin keskeisenä argumenttina oli kansanäänestysmaisuus ja kansainvälisen tunnustuksen helpottaminen mahdollisimman selkeällä ehdokasasettelulla kun taas Junqueras mielipidetiedustelujen vakuuttamana uskoi erillisten listojen saavuttavan suuremman ääni- ja paikkamäärän. Lisäksi oli selvää että kolmas itsenäistymistä kannattava puolue äärivasemmistolainen CUP ei tulisi mukaan Masin yhteiseen listaan.

Neuvottelut olivat useaan otteeseen vaarassa kariutua ja Junquerasin uhkaus tuen vetämisestä pois Katalonian budjetilta 2015 jos Mas ei määrää vaaleja olisi johtanut joko poliittiseen kriisiin ja tavanomaisiin ennenaikaisiin vaaleihin tai Masin CiU:n ja sosialistien yhteistyöhön ja itsenäistymisliikkeen hylkäämiseen ainakin joksikin aikaa.

Toki neuvottelujen aikana tehtiin myös myönnytyksiä: Mas sanoi voivansa hyväksyä myös erilliset listat ja Junqueras lupasi Masille siirtymäkauden aluepresidentin tehtävän vaikka ERC olisikin suurin puolue. Suurimman ponnistuksen sovun eteen tekivät kuitenkin kansalaisjärjestöt (Katalonian kansalliskokous ANC johtajansa Carme Forcadellin johdolla, Omnium Cultural Muriel Casalsin johdolla sekä Katalonian kuntien itsenäistymisliike AMI Vila Abadalin johdolla). He esittivät että vaaleihin lähdetään erillisillä listoilla mutta niin että kansalaisjärjestöt osallistuvat ainoastaan aluepresidentti Masin listaan. Näin ollen vaaleissa olisi ainakin kolme itsenäistymistä kannattavaa vaihtoehtoa: Masin ns. laaja kansanlista, Junquerasin ERC:n ns. sosiaalinen lista sekä CUP:n varaan rakentuva (ääri)vasemmistolista, joka toimisi vastavoimana uudelle Podemos puolueelle.

Tämän kompromissiehdotuksen, joka siis tehtiin jo joulukuun lopulla, jälkeen neuvottelut uhkasivat vielä tammikuun aikana epäonnistua pahemman kerran ja yksipuoliset ilmoitukset, joihin toinen osapuoli suhtautui ensin kriittisesti mutta myöhemmin myönteisemmin kuvasivat neuvotteluja, joita Mas luonnehti ”huonoksi sopimisen kulttuuriksi”. Lisäksi tammikuun lopun deadline lähestyi kovaa vauhtia – deadline johtui kahdesta asiasta: Katalonian budjetin hyväksymisestä tammikuun lopussa ja helmikuun alussa, joka oli ERC:n asettama aikaraja sekä siitä että maaliskuussa 2015 järjestettävät vaalit tulisi ilmoittaa mitä pikimmiten.

Entuudestaan vaikeille neuvotteluille ennenaikaisista vaaleista lisäharmia tuotti Espanjan kiireinen vaalikalenteri tälle vuodelle. Toukokuun 24. päivä Espanjassa pidetään lukuisia alue– provinssi- sekä kuntavaaleja (Kataloniassa provinssi- ja kuntavaalit) ja loppuvuodesta parlamenttivaalit. Lisäksi kesän lomakuukausina ei ole tapana pitää vaaleja. Tämän vuoksi Katalonian ennenaikaisille alueparlamenttivaaleille (joita ei missään nimessä haluttu kuntavaalien kanssa samalle päivälle) oli ainoastaan kaksi mahdollista ajankohtaa: ennen toukokuun paikallisvaaleja maaliskuun lopulla tai alkusyksystä ennen parlamenttivaaleja. Kuten nyt tiedämme, jälkimmäiseen päädyttiin.

Keskiviikkona 14. tammikuuta Mas, Junqueras, Forcadell, Casals ja Abadal kokoustivat yli neljä ja puoli tuntia lopullisen sovun saavuttamiseksi. Tätä oli edeltänyt edellisellä viikolla Masin kolme vaihtoehtoa sisältänyt lähtöajatus neuvottelujen loppuunsaattamiseksi sekä ERC:n ilmoitus hyväksy Masin vaihtoehto 3 eli kansalaisjärjestöjen kompromissiehdotus. ERC kuitenkin ilmoitti että vaalit järjestetään tällä periaatteella maaliskuussa, johon Mas vastasi että vaalien ajankohtaa ei hänen vaihtoehdossaan määritelty ja että tällainen omin päin tulkinta on vaaraksi koko prosessille. Taas näytti, ettei sovun syntyminen olekaan varmaa.

Itse arvasin sovun syntyneen siitä kun Mas ilmoitti pitävänsä tiedotustilaisuuden asiasta heti keskiviikkoiltana 14.1. torstain sijaan (Mas oli alkuviikosta sanonut että torstaina hän kertoo miten neuvotteluissa kävi) ja kun Junquerasin sanottiin pitävän oman puheensa heti Masin perään samalta lavalta.

Lopulta aluepresidentti Artur Mas saapui lavalle ja ensimmäisenä pyysi anteeksi katalaaneilta sitä että neuvottelut olivat kestäneet näin kauan ja että niitä ei oltu käyty hyvässä ilmapiirissä. Heti perään hän kuitenkin ilmoitti sen nyt tänään muuttuneen ja että sopu Katalonian itsenäistymisliikkeen seuraavasta askeleesta oli saavutettu. Junqueras puhui omalla vuorollaan paljolti samalla lailla.

Masin CDC:n ERC:n sekä kansalaisjärjestöjen sopu on seuraava: Kataloniassa järjestetään ennenaikaiset alueparlamenttivaalit sunnuntaina 27. syyskuuta 2015. Artur Mas valitsi tämän päivän koska silloin on kulunut tasan vuosi siitä kun hän allekirjoitti kansalaiskyselylain ja -asetuksen (jotka perustuslakituomioistuin mitätöi myöhemmin) 9. marraskuuta varten. Itsenäistymistä kannattavat puolueet (ainakin CDC ja ERC sekä hyvin todennäköisesti CUP) lähtevät vaaleihin omilla ehdokaslistoillaan, kuitenkin niin että kansalaisjärjestöjen edustajia tulee todennäköisesti ainoastaan Masin listaan mukaan (tästä on jo käynnissä neuvottelut CDC:n ja ANC:n sekä Omnium Culturalin välillä).

Nämä itsenäistymistä kannattavat puolueet kampanjoivat paljolti yhdessä – kuitenkin omin painotuksin – sekä todennäköisesti sisällyttävät nimeensä yhteisen tunnuksen (esim. itsenäisyyden puolesta – ERC, itsenäisyyden puolesta – Masin lista). Virallinen kampanja-aika (jossain määrin kampanjaa käydään Kataloniassa koko ajan tämän asian suhteen) alkaa Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta 2015, jolloin tulee kuluneeksi 301 vuotta Katalonian (oikeastaan Aragonian kruunun) laajan itsemääräämisoikeuden, jossain määrin myös itsenäisyyden sillä Isabellan ja Ferdinandin avioliitosta syntynyt Espanjan kuningaskunta oli mm. itsenäisten Kastilian ja Aragonian kruunujen valtioliitto, menettämisestä. Viime vuosina (2010, 2012, 2013 sekä 2014, videoita tapahtumista mm. täältä) kansallispäivinä on ollut isoja mielenilmauksia Katalonian itsenäistymisen puolesta – niin on tänäkin vuonna luvassa. Kampanjasta Katalonian ennenaikaisiin aluevaaleihin tulee varsin erikoislaatuinen heijastaen nimenomaan vaalien erikoislaatuisuutta. On ainoastaan yksi syy minkä takia ne järjestetään: Espanja ei suostu viralliseen kansanäänestykseen Katalonian itsenäistymisestä, täytyy keksiä toinen keino.

Viime viikolla saavutetussa sovussa on paljon muutakin. Kaikista oleellisin – myös noita kansalaisjärjestöjen osallistumista tai yhteistä kampanjointia oleellisempi – on se että itsenäistymistä kannattavat puolueet sitoutuvat yhteiseen ”tiekarttaan” siirtymäkaudesta kohti itsenäistymistä voittaessaan vaalit. Tiekartta, josta neuvotteleminen eteni hyvin pitkälle viime viikkojen ja kuukausien aikana, ja josta tullaan päättämään Masin mukaan seuraavien viikkojen ja parin kuukauden aikana, sisältää vastauksen moneen oleelliseen kysymykseen siitä mitä tapahtuu vaalien jälkeen jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat.

Ennen kuin pohditaan tätä tiekarttaa, on syytä määritellä mitä oikeastaan tarkoittaa voittaminen ja häviäminen näissä erityislaatuisissa aluevaaleissa. Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet – siis ne kaikki mitkä sitoutuvat tiekartan toteuttamiseen – saavat yli 50 % annetuista äänistä sekä ehdottoman enemmistön (68 135:sta) alueparlamenttivaaleissa, ovat katalaanit äänestäneet itsenäistymisen puolesta. Yli 50 % äänimäärä ei periaatteessa ole välttämätön ja ehdoton enemmistö parlamenttiin riittäisi, mutta kansanäänestysmaisuuden vuoksi varsinkin kansainvälisen tunnustuksen saavuttamiseksi se on välttämätöntä. Artur Mas on lisäksi puhunut ”selkeästä enemmistöstä”, joka tarkoittaa sitä että hyvin niukka voitto itsenäistymistä kannattaville puolueille (tai vaikkapa 46 % äänistä ja 68 paikkaa) voisi olla vaikea tilanne. On mahdollista että tiekartassa sovitaan jostain jonkin verran ehdotonta enemmistöä suuremmasta määräenemmistöstä (esim. yli 50 % äänistä mutta vähintään 80 alueparlamenttipaikkaa 135:sta) ehtona yksipuoliselle itsenäistymisjulistukselle. Todennäköisesti mitään tarkkaa rajaa ei aseteta mutta periaate kirjataan yleisesti. Tämän ei pitäisi olla ongelma sillä yli 50 % äänistä tuo varmasti vähintään lähelle 80 alueparlamenttipaikkaa.

Joka tapauksessa äänimäärä on symbolinen oikeutus toimille vaalien jälkeen – parlamenttipaikat ovat välttämättömyys. Itsenäistymistä kannattavilla puolueilla täytyy olla ehdoton enemmistö alueparlamentissa enemmistöitsenäistymisaluehallituksen muodostamiseksi, valtion rakennelmien luomiseksi, Espanjan kanssa käytävien ja kansainvälisten neuvottelujen mandaatiksi, kaikkien mahdollisten lakien ja julistusten hyväksymiseksi sekä lopulta sen hurjimman: itsenäistymisjulistuksen hyväksymiseksi. Ero niukan ja selkeän enemmistön välillä voisi hyvinkin vetää myös siihen saavatko Masin lista ja ERC:n lista kaksistaan ehdottoman enemmistön alueparlamenttiin vai ainoastaan CUP:n avulla.

9. marraskuuta 2014 yli 2,3 miljoonaa katalaania kävi antamassa äänensä itsenäistymisäänestyksessä. Koska äänestäjien ennakkorekisteröintiä ei ollut käytössä arviot äänestysaktiivisuudesta vaihtelivat 37–41,6 % välillä. Vaikka se oli korkeampi kuin esim. Euroopan parlamentin vaaleissa, oli selvää että valtaosa ainakin itsenäistymisen kannattajista jätti äänestämättä epävirallisuuden takia. Äänestyksessä Kyllä-Kyllä vaihtoehto (Haluatko Katalonian olevan valtio, ja tämän valtion olevan itsenäinen?) sai reilut 1 860 000 (80,8 %), Kyllä-Ei reilut 230 000 (10,1 %) ja Ei reilut 100 000 (4,5 %) ääntä.

Mahdollisessa itsenäistymiskansanäänestyksessä äänestysaktiivisuus nousisi varmaankin lähelle 80 %. Sama on syyskuun ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa mahdollista (vuoden 2012 alueparlamenttivaaleissa äänestysaktiivisuus oli 67,8 %). 80 % äänestysaktiivisuus tarkoittaisi noin 4,4 miljoonaa annettua ääntä, joka taas vaatii yli 2,2 miljoonaa enemmistöön. Pelkistetysti itsenäistymisen kannattajien tappioon vaaditaan korkea äänestysaktiivisuus sekä valta-osan 9. marraskuuta äänestämättä jättäneen ääni itsenäistymistä vastaan – siis kansanäänestyksessä.

Kuitenkin 27. syyskuuta ei järjestetä tavallista kansanäänestystä vaan omalaatuiset alueparlamenttivaalit. Tällä hetkellä näyttää siltä että ääni joko Artur Masin ja CDC:n sekä kansalaisjärjestöjen, Junquerasin ja ERC:n tai CUP:n ehdokaslistalle (saattaa tulla lisää puolueita tähän mukaan vielä) on ääni itsenäistymiselle kun taas ääni mille tahansa muulle puolueelle on ääni itsenäistymistä vastaan. Näin asia on tiivistetysti ja voin vakuuttaa että asian Katalonian mediassa saaneen näkyvyyden vuoksi jo tällä hetkellä hyvin suurin osa katalaaneista tietää tämän erittäin hyvin – samaa ei voi sanoa espanjalaisista puhumattakaan kansainvälisesti.

Monet asiat vaikuttavat puolueiden ja ehdokaslistojen kannatukseen tulevissa itsenäistymisvaaleissa. Mikä vaikutus puolueiden yhtenäisyydellä (se että CDC ja CUP ovat samassa pöydässä sopimassa siirtymäkaudesta itsenäistymiseen osoittaa jo jotakin) on? Korvaako kansalaisjärjestöjen edustajien mukaantulo Masin listassa sen että CiU saattaa hajota ja UDC lähteä vaaleihin itsenäistymistä vastustaen (UDC on ilmoittanut että puolue tekee tästä sisäisen päätöksen alkukesästä toukokuun paikallisvaalien jälkeen)? Kuinka uskottava itsenäistymistä kannattavien puolueiden siirtymäkauden tiekartta tulee olemaan?

Jos itsenäistymisen kannattajien kannalta miettii parasta mahdollista skenaariota, se olisi erittäin uskottavan tiekartan luominen, UDC:n osallistuminen Artur Masin listaan, sosialisteista irronneen MES:n mukaantulo, itsenäistymisen vastustajien yhtenäisyyden puute (Podemoksen sekä Ciudadanoksen nousu sosialistien ja kansanpuolueen ohitse – vastakkainasettelu) yhdistettynä onnistuneeseen kampanjaan syyskuussa 2015. Itsenäistymisen vastustajat taas eivät panisi pahakseen esim. tiekartan epäselvyyttä, CiU:n hajoamista ja CUP:n sooloilevaa vain osittaista sitoutumista vaalien jälkeiseen tiekarttaan.

CUP:n (Candidatura d’Unitat Popular) reaktio Masin-Junquerasin sopuun ja päätökseen ennenaikaisista vaaleista syyskuussa oli kaksijakoinen. Toisaalta he olivat pettyneitä siihen että vaaleja ei järjestetä maaliskuussa ja jatkoivat nykyisen aluehallituksen kritisointia mutta ilmoittivat tunnustavansa ennenaikaiset vaalit ”de-facto kansanäänestyksenä” itsenäistymisestä ja haluavansa osallistua tiekartan laatimiseen. Näin ollen CUP:n mukaantulo tiekarttaan perustuvaan itsenäistymisyhtenäisyyteen on todennäköistä, joskin ei vielä varmaa.

Viimeisten mielipidetiedustelujen perusteella CiU (siis Masin lista ja tehdään sellainen olettamus että kansalaisjärjestöjen mukaantulo tähän listaan kompensoi sen kannatuksen menetyksen mitä UDC:n mahdollinen ero toisi) ja ERC saavat molemmat reilut 20 % äänistä ja 35 alueparlamenttipaikkaa. Valtaosassa joulukuussa 2014 tehdyissä mielipidetiedustelussa CiU on johtanut niukasti ERC:tä mutta viimeisimmässä ERC otti johdon. Tällä hetkellä näyttää siltä että Masin ja Junquerasin lista saisivat yhteensä noin 45 % äänistä ja suurin piirtein puolet eli ainakin 68 alueparlamenttipaikkaa. Nykyisessä alueparlamentissa CiU:lla ja ERC:llä on 71 paikan ehdoton enemmistö reilulla 44 % äänimäärällä.

CUP:lle ennustetaan reilun 5 % kannatusta ja noin 8 alueparlamenttipaikkaa. Näin ollen nämä kolme itsenäistymistä kannattavaa puoluetta ovat näillä näkymin saamassa niukasti yli 50 % äänistä ja vajaat 80 alueparlamenttipaikkaa. Tällainen tulos olisi todennäköisesti itsenäistymisen kannattajille hyvinkin riittävä. Tilanne, jossa äänimäärä jää alle 50 % mutta muutaman paikan enemmistö alueparlamenttiin saadaan, voisi olla hyvinkin hankala eikä täyttäisi Masin kriteeriä selvästi enemmistöstä. Selvän ja niukan voiton ero voidaan nähdä myös esim. siinä saavatko Mas ja Junqueras yksinkertaisen enemmistön alueparlamenttiin keskenään vai ainoastaan CUP:n avulla.

Mielipidetiedusteluissa uusi Podemos-puolue on kolmantena 10–15 % kannatuksella ja mahdollisesti jopa yli 20 parlamenttipaikalla. Ciudadanos on reilussa 10 % ja saisi reilusti toistakymmentä paikkaa, sosialistit PSC sekä kansanpuolue PP 10 % ja 10 paikan molemmin puolin sosialistien johtaessa. Vihervasemmisto ICV-EUiA saanee reilut 5 % äänistä vajaan kymmenen paikkaa.

Yhtään mielipidetiedustelua ei ole vielä tehty ennenaikaisten vaalien julkistamisen jälkeen, joten siinä mielessä tilanne on epävarma. Lisäksi vielä ei tiedetä lopullisen itsenäistymiskoalition (ne puolueet, jotka sitoutuvat yhteiseen tiekarttaan siirtymäkaudelle itsenäistymiseen) laajuutta. Mielipidetiedusteluja tulee seurata mielenkiinnolla kevään ja kesän aikana. Katalonian kunta- ja provinssivaalit osana Espanjan paikallisvaaleja (13 itsehallintoalueella lisäksi aluevaalit) toukokuun 24. päivä näyttävät suuntaa myös.

Osana sopua ennenaikaisista vaaleista päätettiin myös että CiU ja ERC tekevät yhteistyötä kuntavaalien kampanjoinnissa ja välttävät turhaa vastakkainasettelua vaikka esim. Barcelonan pormestarinkisasta tulee tiukka nykyisen pormestarin CiU:n Xavier Triasin sekä ERC:n Alfred Boschin välillä. Tämän lisäksi sopu sisälsi myös Katalonian budjetin 2015 hyväksynnän sillä ehdolla että se sisältää tarvittavat rahoitukset valtion rakennelmien valmistelemiseksi jo ennen syyskuun vaaleja. Tarkemmat neuvottelut budjetin hyväksymisestä ovat käynnissä ja ERC:n edustajat osallistuvat näihin itsenäisen valtion rakennelmien suunnitteluihin. Lisäksi CiU ja ERC sopivat useiden parhaillaan parlamenttikäsittelyssä olevien lakiesitysten läpiviennistä mm. koulutuksen ja hallinnon läpinäkyvyyden osalta. Muun muassa syyskuussa 2015 Katalonian koulut eivät noudatakaan Espanjan koulutusuudistusta vaan alkuperäistä laajalla konsensuksella hyväksyttyä Katalonian koulutuslakia.

Mielipidetiedustelut – huolimatta epäluotettavuudestaan sekä vaaleihin liittyvistä epävarmuuksista koskien joidenkin puolueiden kantoja – kertovat kuitenkin sitä että tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä että Masin lista ja ERC saisivat CUP:n kanssa selkeän, ehkäpä melkein 80 kansanedustajaa, enemmistön alueparlamenttiin yli 50 % äänisaaliilla. Tällainen tulos tarkoittaisi että katalaanit olisivat äänestäneet itsenäistymisen puolesta. Mitä sitten tapahtuisi ja olisiko tämä demokraattinen valinta ratkaiseva ja lopullinen?

Aluepresidentti Mas kertoi että hän aikoo hajottaa alueparlamentin ja muodollisesti määrätä ennenaikaiset vaalit 3. elokuuta. Mas sanoi myös että hän tulee olemaan viimeistä kertaa ehdolla Katalonian aluehallituksen presidentiksi syyskuun vaaleissa. Tämä käy yksi yhteen myös sen suhteen että Junqueras neuvottelujen aikaan lupasi suullisesti Masille aluepresidentin paikan vaikka ERC sattuisi saamaan enemmän paikkoja itsenäistymiskoalition sisällä. Moni itsenäistymistä kannattava katalaani on nähnyt jo mielessään Artur Masin – poliitikon, joka tunnetaan siitä että hän saa asiat hoidettua (esim. 2005 hän Katalonian oppositiosta käsin neuvotteli Espanjan Zapateron hallituksen kanssa Katalonialle uuden itsehallintolain sosialistien, ERC:n sekä vihervasemmisto ICV:n ns. tripartite-aluehallituksen siinä ensin epäonnistuttua) – siirtymäajan johtajana ja neuvottelijana, joka vie Katalonian itsenäisyyteen, ja sitten Junquerasin voitonjuhlat itsenäisen Katalonian ensimmäisissä parlamenttivaaleissa.

Jos itsenäistymistä kannattavat yhteiseen tiekarttaan sitoutuneet puolueet voittavat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit 27.9., on heidän muodostamansa aluehallituksen ensimmäisenä tehtävänä yhteydenotto niin Espanjan hallitukseen kuin kansainvälisesti valtioihin, järjestöihin ja Euroopan unioniin ja ilmoittaminen että heillä on nyt katalaaneilta mandaatti itsenäistyä.

Espanja ei hyväksy Katalonian itsenäistymistä ja on ilmoittanut jatkavansa kaikista tätä tavoitetta kohti vievien Katalonian aluehallituksen toimivallan ylittävistä toimista perustuslakituomioistuimeen valittamista. Tämä saattaa koskea valtion rakennelmien valmistelua jo ennen syyskuun vaaleja ja erityisesti sen jälkeen – jos itsenäistymisen kannattajat voittavat – kun esim. keskuspankkia ja verovirastoa pistetään pystyyn.

Yksi tiekartan tärkeimmistä elementeistä on valtion rakennelmien luominen. Katalonia ei voi yksipuolisestikaan julistautua itsenäiseksi valtioksi ennen kuin sillä on todellinen kyky hallita aluettaan ja ns. valtion rakennelmat ovat olemassa. Luonnollisesti Espanjan kanssa neuvoteltu hallittu itsenäistyminen olisi vähiten ongelmallinen mutta Kataloniassa on jo otettu useita askelia myös yksipuolisen itsenäistymisen mahdollistamiseksi. Ensinnäkin melko laajan itsehallinnon omaavana alueena sillä on jo olemassa monet tarvittavat instituutiot ja järjestelyt valmiiksi aina hallinnosta koulutusjärjestelmän kautta omiin poliisivoimiin (Mossos d’Esquadra).

Verohallinto, sosiaaliturvan järjestelyt sekä esim. keskuspankki kuitenkin puuttuvat. Syyskuussa 2014 Katalonian aluehallitus julkisti 1400-sivuisen järkäleen ”Valkoinen paperi Katalonian kansallisesta siirtymästä”, joka oli eri alojen asiantuntijoiden (CATN) laatima. Tästä linkistä löytyy sen 140-sivuinen englanninkielinen tiivistelmä. Suomennan tiivistelmän sisällysluettelon tähän seuraavaksi, jotta tulee selkeä kuva siitä mitä kaikkea siirtymäkausi sisältää. Suosittelen tutustumaan tiivistelmään. Jälleen kerran on hyvä muistaa mielessä se että vaikka epävarmuuksia saattaa vielä tällä hetkellä olla ilmassa, on vaaleihin vielä yli kahdeksan kuukautta aikaa, ja itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteinen tiekartta tulee todennäköisesti valmistumaan ennen toukokuun paikallisvaaleja.

——————————————————————

– Katalonian itsehallintoalueen presidentin Artur Masin esipuhe

  1. Perustuslaillinen prosessi
    1. Itsemääräämisprosessin oikeuttaminen
      1.  Itsemääräämisoikeus demokratian toteuttamisena
      2.  Itsemääräämisoikeus erottamattomana osana kansallisen yhteisön oikeuksia
      3.  Itsemääräämisoikeus viimeisenä keinona epäoikeudenmukaisen tilanteen ratkaisemiseksi
      4.  Soveltaminen Kataloniaan
    2. Miten päästä sinne? Kansalaiskysely poliittisesta tulevaisuudesta
      1.  Perustelut kansalaiskyselyn järjestämisen laillisuudesta
      2.  Oikeudelliset strategiat laillisen kyselyn järjestämisestä Espanjan lain puitteissa
      3.  Kansalaiskysely Euroopan unionin ja kansainvälisen lain puitteissa
      4.  Laillisen kansalaiskyselyn tuloksen soveltaminen
      5.  Vaihtoehtoset reitit jos laillista kyselyä ei voi järjestää
    3. Toinen vaihe uuden Katalonian valtion luomisessa: kyselystä tai ennenaikaisista vaaleista (yksipuoliseen) itsenäistymisjulistukseen
      1.  Yhteistyö Espanjan kanssa
      2.  Ilman yhteistyötä
    4. Kolmas vaihe uuden Katalonian valtion luomisessa: (yksipuolisesta) itsenäistymisjulistuksesta perustuslain hyväksymiseen
      1.  Perustuslaillinen laki perustuslaillisesta prosessista (väliaikainen perustuslaki tai vastaava)
      2.  Perustuslaillinen prosessi
      3.  Väliaikaiset järjestelyt
    5. Hallinnon jatkuvuus
      1.  Uuden valtion lainsäädäntöohjelma
      2.  Lakien sekä niitä säätävien instituutioiden jatkuvuus
      3.  Alueelliset ja valtiolliset lait
      4.  Kansainväliset sopimukset ja lait
      5.  Hallinnon jatkuvuus, periaatteet ja toimintatapa
      6.  Julkiset työntekijät
      7.  Hallinnon toimien laillisuus, käynnissä olevat projektit
      8.  Sopimusten jatkuvuus
    6. Omistusten ja velkojen jakaminen Espanjan kanssa
      1.  Lailliset puitteet
      2.  Julkinen velka ja valtion velvoitteet
      3.  Valtion omistukset ja oikeudet
      4.  Historialliset, taiteelliset ja kulttuuriset perinteet
      5.  Luonnonvarat
      6.  Yksityiset omistukset ja velat
    7. Katalonian aluehallinnon budjetin pätemättömyys itsenäistymisen jälkeen
      1.  Ylimääräiset menot
      2.  Ylimääräiset tulot
      3.  Aluehallinnon ylijäämä
      4.  Erityishuomioita ensimmäisille kuukausille
  2. Katalonia itsenäisenä valtiona
    1. Talous ja rahoitus
      1.  Taloudellinen elinkelpoisuus
      2.  Rahapolitiikka, euro
      3.  Katalonian keskuspankki
      4.  Katalonian sijoitus- ja rahoitusvalvonta
      5.  Verohallinto
      6.  Tulli
    2. Hallinnolliset viranomaiset ja rakenteet
      1.  Kilpailu- ja sääntelyviranomaiset
      2.  Muut EU:n vaatimat hallintoviranomaiset
        1. Junaliikenne, sähkö ja kaasuenergiapalvelut ja telekommunikaatio
        2. Talous- ja sosiaalipolitiikan järjestelyt
        3. Oikeus, oikeudet, vapaus ja turvallisuus
        4. Koulutus, kulttuuri, tiede ja ympäristö
        5. Kuluttajansuoja
        6. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
    3.  Katalonian sosiaaliturva
      1.  Katalonialainen sosiaaliturvan järjestely
      2.  Käytännölliset ja yhtenäisyyden periaatteet
      3.  Eläkeasiat
    4. Oikeusjärjestelmä
      1.  Tuomioistuimien järjestely ja toimivallat
      2.  Oikeusprosessien sääntely ja kielisysteemi
      3.  Vireillä olevat käsittelyt ja tuomiot
      4.  Väliaikainen oikeusjärjestelmä
    5. Lainvalvonta ja puolustus
      1.  Uuden lainvalvonnan periaatteet
      2.  Vaihtoehdot ja toimet sisäisessä lainvalvonnassa
      3.  Keskushallinnon tähän asti vastaamat kansalaisten suojeluun ja hätätilannehallintaan liittyvien vastuiden ottaminen
      4.  Kansainvälinen poliisiyhteistyö
      5.  Vaihtoehdot ja toimet liittyen kansainvälisiin poliisiviranomaisiin
      6.  Operaatiorakenne, organisaatiot
      7.  Kyberturvallisuus
    6. Infrastruktuuri
      1.  Sähkönjakelu
      2.  Vedenjakelu
      3.  Kommunikaatio ja informaatioteknologia
  3. Katalonian ja Espanjan suhde, Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö
    1. Katalonian ja Espanjan yhteistyö
      1.  Yhteistyömallit, Iberian neuvosto tai Katalonian-Espanjan neuvosto
      2.  Alueellinen yhteistyö, Välimeren alue
    2. Katalonian ja Espanjan kauppasuhteet
    3. Katalaaninkielistien alueiden yhteistyö
      1.  Kriteerit ja ehdotukset
      2.  Ehdotus luoda katalaaninkielen sopimus
      3.  Ramon Llull instituutin vahvistaminen
    4. Katalonian integraatio Euroopan unioniin
      1.  Lailliset ehdot ja vaatimukset
      2.  Jäsenyysskenaario, menettelytavat
      3.  EU:n joustavuus ja pragmaattisuus
      4.  Todennäköisyydet eri skenaarioille
    5. Vaihtoehdot EU jäsenyydelle tai pitkittyneessä hakuprosessissa
      1.  Bilateraalinen sopimus Katalonian ja EU:n välillä
      2.  Jäsenyys EFTA:ssa, EEA:ssa sekä Schengenissä
      3.  Vapaakauppasopimukset ja tulliliitot
    6. Kansainväliseen yhteisöön integroituminen
      1.  Uuden valtion tunnustaminen
      2.  Kansainvälisten lakien ja sopimusten käyttöönotto
      3.  Kansainvälisten ja hallitustenvälisten järjestöjen jäsenyys
        1. Euroopan neuvosto
        2. Yhdistyneet kansakunnat ja sen järjestöt
        3. NATO ja muut turvallisuusjärjestöt (OSCE, EU:n turvallisuusrakenteet, transatlanttiset suhteet sekä suhde Yhdysvaltoihin)
        4. Muut kansainväliset järjestöt

——————————————————————————————————————

Edellä esitelty raportti ei ole itsenäistymistä kannattavien puolueiden sopima tiekartta siirtymäkaudelle mutta monessa suhteessa se tulee olemaan myös tiekartan yksittäisten kohtien taustalla. Ainakin siihen varmasti viitataan monessa kohdassa. Muitakin asiantuntijoiden laatimia raportteja on julkaistu. Lisäksi prosessi itsenäisen Katalonian perustuslain laatimiseksi on jo käynnissä – niin kansalaisten toimesta internetissä kuin lakimiesten ja tuomareiden toimesta. Oikeusoppineiden esittämä luonnos perustuslaiksi julkistetaan tammikuun lopulla.

Parhaillaan käynnissä olevissa budjettineuvotteluissa sovitaan joidenkin varojen käytöstä valtion rakennelmien suunnitteluun sekä valmistelemiseen. Katalonian verohallinnosta on lisäksi jo tehty alustava sopimus Katalonian aluehallituksen ja Barcelonan kaupungin välillä. Kaiken tämän suunnittelun takana on useampi ajatus: mahdollisimman vakuuttava tiekartta siirtymäkaudesta auttaa itsenäistymistä kannattavia puolueita/ehdokaslistoja kampanjoinnissa syyskuun vaaleja varten, valmiit suunnitelmat nopeuttavat siirtymäkautta vaalien jälkeen sekä luovat uskottavuutta kansainvälisen yhteisön silmissä ja neuvotteluasemaa suhteessa Espanjaan.

Jos itsenäistymisen kannattajat voittavat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit ja sen jälkeen ilmoittavat saaneensa mandaatin itsenäistyä, siirtymäkauden pituus riippuu paljon Espanjan vastareaktiosta. Nykyinen kansanpuolueen hallitus tuskin vaalikampanjoinnin marras-joulukuun parlamenttivaaleihin ollessa jo käynnissä suostuu minkäänlaisiin neuvotteluihin Katalonian itsenäistymisestä syyskuun 27. päivän jälkeen. Itse asiassa pääministeri Rajoy ja Artur Mas eivät ole puhuneet toisilleen sitten viime kesän. Espanjan sekä suurimman osan Katalonian itsenäistymistä vastustavien katalonialaisten puolueiden reaktio 14. tammikuuta syntyneeseen sopuun ennenaikaisista vaaleista oli että kyseessä olisi ainoastaan jonkinlainen Masin ”epäonnistuminen” sekä yritys välttää talous- ja muita ongelmia keskittymällä itsenäistymishankkeeseen. Mariano Rajoy sanoi että Katalonian aluehallitus yrittää pettää katalaaneja ja että 27. syyskuuta järjestetään aivan tavalliset CiU:n ja ERC:n tappioon johtavat alueparlamenttivaalit. Puhe ”de-facto itsenäistymiskansanäänestyksestä” on Espanjan mukaan huijausta.

Arvioin Twitterissä Espanjan valitseman strategian olevan huono – tähän yksi katalaani vastasi että Espanjan reaktio asiaan ei ole strategiaa vaan tragediaa. Hän ei olisi voinut asiaa paremmin ilmaista. Sen lisäksi että käytännössä miltei jokainen Espanjan reaktio Katalonian itsenäistymisliikkeeseen viimeisen viiden vuoden aikana on lisännyt sen kannatusta, tekee se – käytännössä enemmänkin Katalonian puolueet kuin Espanjan hallitus – historiallisen mittaluokan virheen keskittyessään 27. syyskuuta järjestettävien vaalien kampanjoinnissa siihen että kyseessä ei ole päätös itsenäistymisestä vaan itsenäistymistä kannattavat puolueet puhuvat omiaan. Kuka tällaisessa tilanteessa sitten kampanjoi itsenäistymistä vastaan jos vastakkain ovat itsenäistymisen kannattajat ja he keiden mielestä kysymys on epäoleellinen?

Toisaalta uskon ainakin Podemoksen sekä Katalonian sosialistien PSC, jonka emäpuolue PSOE on voinut oppositiossa ollessaan puhua perustuslakiuudistuksen puolesta, ymmärtävän tilanteen ja hyväksyvän vaalien kansanäänestysluonteen sekä kampanjoivan sen mukaisesti. Sen sijaan kansanpuolueelta ja Ciudadanokselta voi olla luvassa varsin likainen kampanja kohdistuen Masin ja Junquerasin epäpätevyyteen.

Katalonian itsenäistyminen on niin suuren mittaluokan asia – mm. sijainnin, taloutensa sekä kilpailukykyisen yrityskentän ansiosta – että on vaikea kuvitella Espanjan kieltäytyvän neuvottelemisesta loppuun saakka ja päästävän katalaanit julistautumaan yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi, ainakaan ensin jotenkin yrittämättä kääntää asiaa omaksi voitokseen. On myös EU:n intresseissä että Katalonia itsenäistyisi (voi toki väittää että Katalonian itsenäistyminen itsessään ei ole EU:n etu) neuvottelujen myötä kuin yksipuolisen julistautumisen kautta.

Vaikka Espanjalle Katalonian menettäminen olisi valtava taloudellinen menetys puhumattakaan henkisestä merkityksestä ja oikeudellisesta näkökulmasta: Katalonian itsenäistyminen rikkoisi Espanjan perustuslakia ja todella vakavasti, neuvottelupöytään pitäisi lopulta kuitenkin päätyä. Tunteiden tasolla ymmärrän sen kuinka monet espanjalaiset kokevat Katalonian itsenäistymisliikkeen uhkana omalle kansalliselle identiteetille. Ns. kastilialaisen Espanjan (maan keskiosat) tapauksessa, esim. madridilaiset eivät tunne itseään kastialialaisiksi ja espanjalaisiksi vaan ainoastaan jälkimmäisiksi. Näin ollen Espanjan yhtenäisyyden menettäminen koskettaa heitä enemmän kuin Katalonian mahdollinen itsenäistyminen vaikkapa baskeja (kokevat itsensä baskeiksi ja espanjalaisiksi) tai Skotlannin itsenäistyminen olisi koskettanut vaikkapa walesilaisia (kokevat itsensä sekä walesilaisiksi että briteiksi, ja vaikka Yhdistynyt kuningaskunta olisi hajonnut, Englanti, Wales ja Pohjois-Irlanti olisivat säilyneet omanlaisinaan).

Sen vuoksi että esim. valtion velkojen jakaminen sekä monet käytännön asiat tulisi sopia itsenäistyvän tai jo itsenäistyneen Katalonian kanssa Espanjan voisi lopulta olettaa taipuvan neuvottelupöytään asiassa. EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön kanta ja mahdollinen painostus olisi tässä tietenkin oleellista. Tosiasioiden tunnustaminen ja realiteettien hyväksyminen on mahdollista myös Espanjalle. Huolimatta kyvyttömyydestä esim. tutkia Francon ajan rikoksia, Espanjan historia Baskimaan kanssa kertoo jotain neuvotteluiden realiteettien tunnustamisesta (Espanja lopulta voitti ETA terroristijärjestön, mutta tulevat vuodet näyttävät, voittaako Baskimaan nykyään myös vasemmiston osalta väkivallaton itsenäistymisliike rauhan, kuten on tavattu sanoa): jokainen pääministeriehdokas sitten demokratiaan siirtymisen on vannonut, ettei ETA:n kanssa neuvotella – silti jokainen Espanjan hallitus yritti (erilaisin tuloksin) sitä realiteettien takia. Lopulta ETA laski aseensa lopullisesti vuonna 2011 pitkän vuosien sen vastaisen turvallisuusoperaation, Espanjan vuosista riippuen enemmän ja vähemmän hyväksymien neuvottelujen (mm. ETA-Batasuna, ETA-Baskimaan aluehallitus, Batasuna-Baskimaan kansallispuolue, Batasuna-Baskimaan aluehallitus, ETA-Espanjan hallitus, Batasuna-Espanjan hallitus akseleilla), kansainvälisen välityksen mutta ehkä kaikista eniten käytännössä Batasunan ympärillä olleen itsenäistymismielisen vasemmiston päätöksen hylätä ETA ja vaatia aseiden laskua johdosta.

Toki Espanjan työkalupakissa on myös muita keinoja kuin neuvotteleminen. Luonnollisesti se toivoo voittavansa taistelun kansainvälisistä sympatioista ja estävänsä kansainvälisen tunnustuksen ensin mahdollisesti 27. syyskuuta syntyvälle mandaatille itsenäistyä ja myöhemmin Katalonian itsenäistymisjulistukselle. Katalonia on valmistautunut tähän laajentamalla kansainvälistä edustustaan, pyrkinyt lisäämään näkyvyyttään maailmalla sekä nimittämällä – mahdollisesti ylittämällä omat toimivaltuutensa – pysyvän edustajan Euroopan unioniin. Espanjan hallitus voi valittaa perustuslakituomioistuimeen esim. siirtymäkauden päätöksistä luoda valtion rakennelmia väittäen aluehallituksen ylittäneen toimivaltuutensa – Espanjan varapääministeri Santamaria sanoi tämän olevan mahdollista jo ennen vaaleja näiden joidenkin valmistavien päätöksien ja/tai tiekartan pohjalta.

Lisäksi Espanjan hallitus voi – ensin pyydettyään itsehallintoalueen presidenttiä korjaamaan asian ja sen jälkeen parlamentin ylähuoneen senaatin hyväksynnällä – perustuslain artiklan 155 perusteella ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin itsehallintoaluetta vastaan jos se ei täytä perustuslaillisia velvoitteitaan tai ”toimii vakavalla tavalla Espanjan yleistä etua vastaan”. Nämä kaikki tarvittavat toimet sisältävät esim. Katalonian alueparlamentin hajottamisen sekä äärimmäisessä tapauksessa itsehallinnon lakkauttamisen ja Katalonian hallitsemisen ottamisen täysin Madridin käsiin. Siinä tapauksessa että neuvottelut eivät ottaisi onnistuakseen ja Katalonia julistautuisi yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi Espanjan hallitus saattaa hyvinkin turvautua viime hetkellä itsehallinnon lakkauttamiseen. Vaikka kaikissa muissa tapauksissa Katalonian poliisivoimat varmasti pysyisivät Espanjan laillisen oikeusjärjestyksen puolella, Katalonian julistauduttua itsenäiseksi valtioksi heidän asemansa muuttuisi. Turvautuisiko Espanja tässä tapauksessa armeijaan, joka on perustuslain artiklan 8 perusteella määrätty turvaamaan Espanjan alueellista yhtenäisyyttä? Huolimatta sen erittäin suuresta epätodennäköisyydestä, armeijan väliintuloa ei voi valitettavasti täysin sulkea pois.

Espanjan yleiseen asenteeseen suhteessa Kataloniaan sekä suhtautumiseen siirtymäkauden neuvotteluihin vaikuttaa myös todennäköisesti marraskuussa järjestettävät Espanjan seuraavat parlamenttivaalit. Uuden Podemos puolueen nousun (paikoittain mielipidetiedusteluissa jopa suurin puolue) vuoksi Espanjan kaksipuoluejärjestelmä murtuu. Enää kansanpuolue tai sosialistit eivät pysty muodostamaan hallitusta yksin tai vähemmistöhallitusta joidenkin alueellisten puolueiden tuella. Kansanpuolueen ja Podemoksen hallituksen ollessa erittäin epätodennäköinen vaihtoehdot ovat joko PP/PSOE tai Podemos/PSOE hallitus. Kumpi tulee, sen ratkaisee paljolti se kummasta PP:stä vai Podemoksesta tulee suurin puolue.
Näistä Podemoksen ja sosialistien hallitus olisi varmasti Katalonian itsenäistymisliikkeelle mieluisampi. Ei ole mahdotonta että tällainen hallitus harkitsisi uudelleen viralliseen kansanäänestykseen myöntymistä siinä tapauksessa että Katalonia ottaa selkeitä askelia kohti itsenäistymistä syyskuun alueparlamenttivaalien jälkeen. Tällöin Espanja voisi Ison-Britannian tapaan luvata perustuslakiuudistusta (josta molemmat Podemos ja PSOE ovat puhuneet), joka muuttaisi Espanjaa lähemmäksi liittovaltiota, Katalonian itsehallintolain uudistamista katalaanien vaatimuksien mukaisesti, Baskimaan ja Navarran kaltaista laajaa talousautonomiaa ja verotusoikeutta (jota Espanjan olisi rikkaan Katalonian kohdalla toki hyvin vaikea hyväksyä) sekä symbolisenakin pidettyä Katalonian tunnustamista kansakuntana (nykyään Katalonia, Baskimaa ja Galicia on tunnustettu ”kansallisuuksina”) osana Espanjan kuningaskuntaa, vastineeksi itsenäistymisen hylkäämisestä. Kansanpuolue ja Espanjan oikeisto ei tällaisia myönnytyksiä hyväksyisi mutta se voisi osoittautua ainoaksi tavaksi pelastaa Espanjan yhtenäisyys siinä tapauksessa että itsenäistymisen kannattajat voittavat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit 27. syyskuuta.

Syyskuun alueparlamenttivaalit eivät välttämättä ole ”lopullinen” tai ”ratkaiseva” äänestys Katalonian itsenäistymisestä. Jos Katalonia itsenäistyy, näin tapahtuu varsin ainutlaatuisen useamman kansanäänestyksen ja parlamenttivaalin yhdistelmän kautta. Jos Espanja kaikista todennäköisyyksistä huolimatta, suostuisi viralliseen kansanäänestykseen Kataloniassa ennen kuin se julistautuu yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi, olisi tämä kansanäänestys sekä lopullinen että ratkaiseva äänestys Katalonian itsenäistymisestä. Jos Espanja ei tähän suostu, 27. syyskuuta järjestettävät ennenaikaiset alueparlamenttivaalit tulevat olemaan käytännössä ”ratkaisevin” äänestys itsenäistymistä – vaikkei välttämättä lopullinen.

Junquerasin ja Masin näkemys ns. itsenäistymisjulistuksen ratifioivasta kansanäänestyksestä eroaa toisistaan. Siirtymäkauden, johon sisältyy siis itsenäisen valtion rakennelmien luominen, neuvottelut Espanjan kanssa sekä kansainvälisen yhteisön tunnustuksen hakeminen, jälkeen Katalonian alueparlamentti tulee lopulta julistautumaan (alustavissa tiekarttaluonnoksissa itsenäistymisen ajankohtana on pidetty kevättä 2016, kesäkuuta 2016, syyskuuta 2016 tai alkuvuotta 2017) itsenäiseksi valtioksi. Riippuu Espanjasta toteutuuko tämä sovussa vai yksipuolisesti. Tässä yhteydessä on mainittava että Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen tuomioistuimen (ICC) neuvoa-antava päätös Kosovon yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen yhteydessä oli että jonkin valtion alueen yksipuolinen itsenäistymisjulistus ei ole kansainvälisen lain vastainen vaikka se rikkoisikin (niin kuin totta kai rikkoo) valtion mistä ollaan itsenäistymässä perustuslakia ja/tai oikeusjärjestystä. Espanjan perustuslain 2 artikla kertoo Espanjan yhtenäisyyden olevan hajottamaton, joten luonnollisesti Katalonian itsenäistyminen on Espanjan perustuslain vastaista. Kanadan perustuslakituomioistuin otti Quebecin jälkimmäisen kansanäänestyksen yhteydessä sellaisen kannan että vaikka itsenäistyminen on Kanadan perustuslain vastaista, niin jos sen taustalla on selkeä demokraattinen enemmistö, on Kanadan hallituksen velvollisuus neuvotella asiasta.

Kataloniassa heti itsenäistymisjulistuksen jälkeen alueparlamentti hyväksyisi väliaikaisen perustuslain (tai perustuslaillisen siirtymäkauden lain), jossa esim. määrättäisiin että kaikki Espanjan lait, joita ei erikseen kumota, pysyvät toistaiseksi voimassa. Artur Mas on sanonut että itsenäistymisjulistuksesta järjestettäisiin esim. Baltian maiden itsenäistymiskansanäänestysten tapaan ratifioiva kansanäänestys. Toisin sanoen itsenäistymisjulistuksessa olisi kohta, jossa vaaditaan sen ratifioiminen katalaanien toimesta. Junquerasin mielestä tämä ei ole tarpeellista.

CDC puolueen kakkosmies Josep Rull taas sanoi että tällainen ratifioiva kansanäänestys järjestettäisiin jos kansainvälinen yhteisö (siis valtaosa maailman valtioista tai esim. EU) vaatisi sitä ehtona itsenäisen Katalonian tunnustamiselle. Vaikka on mahdollista että alueparlamenttivaaleissa tullut yli 50 % äänienemmistö katoaisi johonkin siirtymäkauden aikana, se ei ole todennäköistä. Joka tapauksessa itsenäisyysjulistuksen jälkeen järjestettäisiin mitä pikimmiten itsenäisen Katalonian parlamentin vaalit sekä kansanäänestys uuden parlamentin (tai vaihtoehtoisesti tätä tarkoitusta varten kootun perustuslakiasäätävän kokouksen) laatimasta itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista. Junquerasin mielestä 27. syyskuuta annetaan mandaatti itsenäistyä ja koko prosessi ratifioidaan kansanäänestyksessä itsenäisen Katalonian perustuslaista.

Mahdollinen polku Katalonian itsenäistymiseen kulkee siis: ennenaikaiset alueparlamenttivaalit 2012 (kansanäänestystä kannattava enemmistö alueparlamenttiin) – itsenäistymisäänestys 9. marraskuuta 2014 – ennenaikaiset alueparlamenttivaalit 27. syyskuuta 2014 (itsenäistymistä kannattava enemmistö alueparlamenttiin) – yksipuolinen itsenäistymisjulistus (osittain neuvoteltu, itse pidän todennäköisenä – jos katalaanit valitsevat itsenäistymisen syyskuussa – että Espanja suostuu lopulta neuvottelemaan asiasta mutta kunnolla vasta jokin aika itsenäistymisen jälkeen vuonna 2016 tai 2017) – itsenäistymisjulistuksen ratifioiva kansanäänestys – itsenäisen Katalonian parlamenttivaalit – kansanäänestys itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista. Ratifioivan kansanäänestyksen saattaa korvata itsenäistymisjulistusta edeltävä Espanjan hyväksymä virallinen kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä mutta sen todennäköisyys – edes viimeisenä keinona pelastaa Espanjan yhtenäisyys – on Espanjan poliittisten ja yleisen mielipiteen realiteettien puitteissa pieni.

Yhteenvetona kehotan kiinnittämään huomiota mm. seuraaviin kysymyksiin ennen ja jälkeen 27. syyskuuta järjestettäviä itsenäistymisaluevaaleja:

  • Minkälaisen tiekartan siirtymäkaudesta itsenäistymiseen Masin CDC, Junquerasin ERC sekä kansalaisjärjestöt yhdessä ainakin CUP:n kanssa luovat? Se valmistuu viimeistään ennen toukokuun paikallisvaaleja.
  • Sitoutuuko tiekarttaan muitakin puolueita kuin CDC, ERC ja CUP? Tällä hetkellä on varsin varmaa että Podemos, Ciudadanos, kansanpuolue sekä sosialistit kampanjoivat itsenäistymistä vastaan (tai sitten kampanjoivat itsenäistymisen syrjäyttäen väittäen ettei siitä tulisi päättää näissä vaaleissa). Miten asemoituvat CDC:n kumppani UDC, vihervasemmisto ICV-EUiA sekä uusi MES-puolue?
  • Pysyvätkö itsenäistymistä kannattavat puolueet yhtenäisenä rintamana vai ilmeneekö uusia keskinäisiä riitoja?
  • Minkälaisia mielipidetiedusteluja tehdään kevään ja kesän mittaan? Kuinka itsenäistymistä kannattavat puolueet ja esim. Podemos menestyvät Katalonian provinssi- ja kuntavaaleissa sunnuntaina 24. toukokuuta 2015?
  • Miten Espanja suhtautuu itsenäistymiskampanjointiin sekä esim. itsenäisen valtion rakennelmien suunnitteluun?
  • Minkälainen spektaakkeli Katalonian kansallispäivästä 11. syyskuuta 2015 ja vaalikampanjan virallisesta alkamisesta muodostuu?
  • Kuinka katalaanit äänestävät alueparlamenttivaaleissa sunnuntaina 27. syyskuuta 2015? Saavatko tiekarttaan sitoutuneet itsenäistymistä kannattavat puolueet yli 50 % äänistä (mikä tuo vaalijärjestelmän vuoksi selvän ehdottoman enemmistön alueparlamenttipaikoista: todennäköisesti ainakin lähelle 80 paikkaa 135:sta)?
  • Itsenäistymisen kannattajien niukka voitto (esimerkiksi ehdoton enemmistö paikoista muttei yli 50 % äänistä) veisi prosessia eteenpäin mutta tuskin riittäisi kansainväliseen tunnustukseen jos sitä edes pyydettäisiin. Itsenäistymisen vastustajien voitto torppaisi Katalonian itsenäistymisliikkeen joksikin aikaa ja aiheuttaisi hankalan poliittisen tilanteen seuraavan aluehallituksen muodostamisesta. Näitä skenaarioita täytyy pohtia tarkemmin vielä myöhemmin.
  • Tunnustetaanko vaalien tulos (jos itsenäistymisen kannattajat voittavat selkeästi) mandaatiksi itsenäistyä Espanjassa ja kansainvälisesti?
  • Miten Espanja vastaa pyyntöön neuvotella Katalonian itsenäistymisestä?
  • Lakkauttaako Espanjan hallitus Katalonian itsehallinnon estääkseen sitä toimimasta vakavalla tavalla ”Espanjan yleistä etua vastaan” sen ryhdyttyä yksipuolisesti laittamaan valtion rakennelmia pystyyn, neuvottelemaan kansainvälisesti itsenäisyyden tunnustuksen saavuttamiseksi sekä valmistautumaan itsenäistymisjulistuksen antamiseen?
  • Miten Espanjan parlamenttivaaleissa käy marraskuussa 2015 ja tuleeko valtaan yhtään Katalonialle suopeampi hallitus?
  • Harkitaanko Espanjan seuraavan hallituksen toimesta viralliseen kansanäänestykseen suostumista?
  • Minkä kannan kansainvälinen yhteisö sekä Euroopan unioni – Suomi mukaan lukien – ottaa Katalonian valmistautuessa julistautumaan yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi?

Tämän laaja-alaisen tekstin jälkeen pystyn seuraavien kahdeksan kuukauden aikana kirjoittamaan tarkempia tekstejä asiaan liittyvistä ajankohtaisista asioista tarvitsematta kerrata koko kuviota aina niin laajasti. Myös teksti missä pohditaan tarkemmin mitä tapahtuu jos itsenäistymistä kannattavat puolueet häviävät 27. syyskuuta, on varmasti tulossa. Lisäksi Espanjan vastareaktiota sekä neuvotteluasemaa tulee pohtia vielä tarkemmin. Espanjan alue- ja paikallisvaaleista toukokuussa 2015 voisi myös kirjoittaa laajemmin kuin pelkästään Kataloniaa koskien. Kommentit, korjaukset sekä kysymykset ovat toivottuja.

Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat riittävän selkeästi Katalonian ennenaikaiset alueparlamenttivaalit 27. syyskuuta 2015, Katalonian itsenäistyminen on käytännössä enää ajan kysymys – ja nimenomaan kuukausien, ei useampien vuosien kysymys.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s