Aika tehdä päätös Katalonian ennenaikaisista vaaleista

9. marraskuuta 2014 järjestetyn Katalonian itsenäistymisäänestyksen jälkeiset neuvottelut voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäinen oli eri poliittisten toimijoiden (aluepresidentti Artur Mas ja tasavaltalaisen vasemmiston ERC johtaja Oriol Junqueras tärkeimpinä, mutta myös muut puolueet ja kansalaisjärjestöt) yksipuolisten omien suunnitelmien ja ”tiekarttojen” esitteleminen katalaaneille marras- ja joulukuun vaihteessa. Toinen oli joulukuun mittaan ensin lähes umpikujaan saakka edennyt Artur Masin CDC ja Junquerasin ERC puolueiden välinen neuvottelujakso, jossa eniten kiistaa aiheutti yhteinen lista/erilliset listat vastakkainasettelu sekä mielipiteet siirtymäajasta itsenäistymiseen ennenaikaisten vaalien jälkeen.

Kolmas ja viimeinen vaihe on parasta aikaa käynnissä ja päättyy ensi viikolla päätökseen siitä järjestetäänkö Kataloniassa ennenaikaiset alueparlamenttivaalit maaliskuussa 2015. Viimeaikaisten molemminpuolisten myönnytysten mutta erityisesti kansalaisjärjestöjen (Katalonian kansalliskokous ANC, Omnium Cultural sekä Katalonian kunnallinen itsenäistymisliike AMI) painostus ja esittelemä kompromissiehdotus, ovat luoneet ilmapiirin, jossa päätös ennenaikaisten vaalien järjestämisestä on mahdollinen.

Keskeisimmät erot Masin ja Junquerasin suunnitelmien välillä olivat seuraavat: Junqueras haluaa että Masin CDC, ERC ja vasemmistolainen CUP – ainoat puolueet täysin itsenäistymisen takana – lähtevät vaaleihin omilla ehdokaslistoillaan kuitenkin yhdessä kampanjoiden itsenäistymisen puolesta ja ottamalla kansalaisjärjestöiden ehdokkaita listoille mukaan. Mas haluaisi että itsenäistymistä kannattavat puolueet, muodostaisivat yhteisen ehdokaslistan – näin korostaen ennenaikaisten vaalien de-facto kansanäänestyspiirrettä. Siirtymäaikaan liittyen erot pelkistyvät siihen että Mas haluaa neuvotella itsenäistymisestä ensin Espanjan kanssa ja vasta 18 kuukauden jälkeen julistautua itsenäiseksi valtioksi – joko Espanjan hyväksynnällä tai todennäköisesti yksipuolisesti. Junqueras haluaa julistautua itsenäiseksi heti kun vain mahdollista (verohallinto, keskuspankki, muut valtion toiminnot luotu) itsenäiseksi valtioksi ja neuvotella jo itsenäisenä valtiona itsenäistymiseen liittyvistä asioista Espanjan kanssa. Masin suunnitelmassa myös varsinainen itsenäistymisjulistus asetettaisiin vielä ratifioivaan kansanäänestykseen ennen ensimmäisiä itsenäisen Katalonian parlamenttivaaleja ja kansanäänestystä itsenäisen Katalonian perustuslaista kun taas Junquerasille riittäisivät vain jälkimmäiset. Siirtymäaikaa käsittelevät asiat eivät ole kuitenkaan osoittautuneet listatyypin kaltaiseksi kynnyskysymykseksi.

Yhteisymmärrystä on kuitenkin saavutettu ja myönnytyksiä tehty. Artur Mas on ilmoittanut että erilliset listat ovat mahdolliset – ERC perustelee niitä sillä, ettei menetettäisi potentiaalisia itsenäistymisenkannattajia poliittisesti liian kapean listan takia (toisaalta voisi sanoa että poliittinen yhtenäisyys yhden itsenäistymistä kannattavan listan takana varmasti vakuuttaisi monet katalaanit). Lisäksi on huomioitavaa että CUP ei missään nimessä olisi suostunut yhteiseen listaan Masin kanssa. Junquerasin suunnitelma sisältää sen että itsenäistymistä kannattavat ehdokaslistat (jotka lähtisivät vaaleihin nimillä: itsenäistymisen puolesta – ERC, itsenäistymisen puolesta – Masin puolue jne.) ja niiden takana olevat puolueet sitoutuvat muodostamaan aluehallituksen jos se voittavat ehdottoman enemmistön alueparlamenttipaikoista. CUP todennäköisesti sitoutuisi tähän myös, joskin hieman vastustellen. Ero itsenäistymisen kannattajien selvän ja niukan voiton välillä mahdollisissa ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa voidaan katsoa riippuvan siitä pystyvätkö Masin lista ja Junquerasin lista muodostamaan hallitusta ilman CUP:n listaa vai ei.

Neuvotteluissa Masin valttikorttina on se että hän on ainoa henkilö, joka voi määrätä ennenaikaiset vaalit. Junquerasillakin on omansa eli Masin CiU puolueen (joka todennäköisesti hajoaa pienemmän osan UDC:n itsenäistymisvastustuksen vuoksi, jos Mas määrää ennenaikaiset vaalit) vähemmistöhallitus tarvitsee ERC:n tukea tämän vuoden budjetin hyväksynnässä. Mahdollistaakseen neuvottelujen jatkamisen ERC äänestikin ennen joulua opposition budjettimuutosehdotukset nurin. Junqueras on kuitenkin sanonut että ERC ei hyväksy budjettia tammikuun lopulla (19. päivä lähtien) käytävässä parlamenttikäsittelyssä jos sopuun ennenaikaisista vaaleista ei ole päästy. Jos taas ennenaikaisiin vaaleihin päädytään, siirtyy budjetin hyväksyntä vasta vaalien jälkeisen parlamentin vastuulle.

Junqueras on luvannut että aluepresidentti Mas saa jatkaa siirtymäkauden aluehallituksen johdossa vaikka ERC voittaisikin Masin listan ennenaikaisissa vaaleissa – mikä on mahdollista. Viimeisimmät mielipidetiedustelut kertovat näiden kannatusten olevan käytännössä tasan ja yhteisen kannatuksen ehkä ilman CUP:n listaakin riittävän ehdottomaan enemmistöön alueparlamenttipaikoista. Podemos on nousevana puolueena arvaamaton ja voi hyvinkin käydä että ilman CUP:a ehdotonta enemmistöä ei saada muodostettua. Jos itsenäistymistä kannattava Masin lista ja ERC:n lista saavat ehdottoman enemmistön parlamenttipaikoista (yli 50 % äänistä näyttäisi vaativan CUP:n myös) ovat katalaanit varsin selkeästi äänestäneet itsenäistymisen puolesta. Jos taas aluehallituksen muodostamiseen vaaditaan myös CUP, asettaa se tietysti jotain kysymysmerkkejä siitä onnistuuko siirtymäkauden hallitus uskottavasti ajamaan Katalonian itsenäistymistä.

Yksi erillisten listojen ongelma on kansalaisjärjestöjen edustajat. Masin alkuperäisen suunnitelman mukaan yhteinen lista olisi koostunut sekä poliitikoista että kansalaisjärjestöjen edustajista (tai ylipäätään kansalaisista), jotka olisivat sitoutuneet, etteivät enää asettuisi ehdolle itsenäisen Katalonian ensimmäisissä parlamenttivaaleissa. Se olisi siis ollut eräänlainen lyhyt palvelus Katalonian itsenäistymisen puolesta. Hän itse olisi sitoutunut samaan, jos hän olisi johtanut siirtymäkauden itsenäistymishallitusta. Kansalaisjärjestöjen edustajat, jotka voisivat olla eri alojen ammattilaisia, leimaantuisivat kuitenkin poliittisesti, jos heitä täytyisi hajauttaa erikseen Masin ja Junquerasin – sekä myös CUP:n – listoihin ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi ANC, Omnium Cultural ja AMI, jotka olivat aiemmin esittäneet tukensa Masin suunnitelmalle yhteisestä listasta, esittivät joulukuun lopulla Masille ja Junquerasille kompromissiehdotusta. Ehdotus oli alun perin AMI:n johtajan Vila Abadalin. Ehdotuksessa vaaleihin lähdettäisiin erillisillä listoilla mutta kansalaisjärjestöt osallistuisivat ainoastaan aluepresidentti Masin listaan (jota on parempi tosiaan kutsua Masin kuin CDC:n listaksi varsinkin jos kansalaisjärjestöt tulevat siihen mukaan). Tosin Mas on myös sanonut, ettei hänen välttämättä tarvitsisi olla listan kärjessä mutta eiköhän hän siihen kuitenkin päädy. Artur Mas on varsinkin kansainvälisesti uskottavin poliitikko johtamaan Katalonia itsenäistymiseen – myös Oriol Junqueras tietää tämän ja itse tähyileekin vasta itsenäisen Katalonian ensimmäisiin parlamenttivaaleihin ja ensimmäisen presidentin tehtävään.

5. tammikuuta 2015 aluepresidentti Mas ilmoitti kannattavansa edellä esitettyä kompromissiehdotusta ja erillisiä listoja. Junqueras oli kuitenkin vielä kriittinen kansalaisjärjestöjen osallistumiseen ainoastaan Masin listaan. CDC:n johtavat poliitikot kritisoivat ERC:tä ja 8. tammikuuta Artur Mas ilmoitti että päätösten aika on tullut. Mas ja Junqueras tapaavat vielä ainakin kerran ennen ensi viikkoa mutta Mas sanoi että ensi viikolla päätös kompromissiratkaisusta on tehtävä. Hän myös lupasi että jos sopuun päästään, hän määrää ennenaikaiset alueparlamenttivaalit välittömästi. Tähän Junqueras vastasi että ERC:llä ei ole enää kynnyskysymyksiä liittyen erillisiin listoihin ja että hän uskoo sovun ennenaikaisista vaaleista syntyvän.

Näin ollen ensi viikolla on edessä ratkaisun hetket (Mas pitää suunnitellun puheen tiistaina 13. päivä mutta ei ole varmaa julkaistaanko sopu ja sitä kautta ennenaikaisiin vaalien järjestäminen vielä silloin). Joko sopuun ei jostain syystä päästäkään ja ERC:n on toteutettava uhkauksensa aluehallituksen kaatamisesta budjettiäänestyksissä. Silloin Masin tulisi päättää hallitaanko vaalikausi loppuun sosialistien tuella (minkä vaatimuksena on luopuminen ennenaikaisten vaalien ajamisesta) vai päädytäänkö tavallisiin ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin. Joka tapauksessa aika on vähissä – myös neuvottelujen epäonnistuminen tullaan tiedottamaan ensi viikolla.

Toinen vaihtoehto on se että Mas ja Junqueras pääsevät sopuun suurin piirtein edellä esitellyn kompromissiehdotuksen pohjalta ja Kataloniassa todella järjestetään de-facto kansanäänestys itsenäistymisestä ennenaikaisten alueparlamenttivaalien muodossa. Tämän jälkeen CUP otetaan neuvotteluihin mukaan ja sovitaan kampanjan pelisäännöistä sekä hallitusyhteistyöstä vaalien jälkeen. Ehdokasasettelu lähtisi käyntiin ja kansalaisjärjestöt selvittäisivät omat ehdokkaansa. Vaalien todennäköinen ajankohta olisi sunnuntai 22. maaliskuuta. Enää pääsiäisen jälkeen ei ehdi sillä toukokuussa on myös Kataloniassa edessä kunnallisvaalit.

Tällä hetkellä voi siis sanoa että jos sopuun päästään, Katalonian ennenaikaiset alueparlamenttivaalit järjestettäisiin todennäköisesti seuraavalla kaavalla: kolme itsenäistymistä kannattavaa ehdokaslistaa: Artur Masin CDC:stä ja kansalaisjärjestöistä muodostuva varsinainen itsenäistymislista, Junquerasin ERC:stä muodostuva ns. sosiaalinen itsenäistymislista sekä varsinkin Podemoksen kanssa äänistä kilpailevan CUP:n ehdokaslista. Nämä kampanjoisivat varsin yhtenäisesti kuitenkin omin painotuksin. Jos kyseiset listat saavat ehdottoman enemmistön alueparlamenttipaikoista ennenaikaisissa vaaleissa, tulkittaisiin Katalonian äänestäneen itsenäistymisen puolesta (esim. skenaario jossa Masin lista ja ERC:n lista saisivat niukasti yli 50 % paikoista mutta eivät yli 50 % äänistä ilman CUP:ia on todennäköinen). Käytännössä, jotta voisi sanoa katalaanien valinneen itsenäistymisen, myös yli 50 % annetuista äänistä vaadittaisiin juuri de-facto kansanäänestyspiirteen vuoksi – vaikka periaatteessa ehdoton enemmistö parlamenttipaikoista riittäisi.

Vaalien jälkeen – jos itsenäistymistä kannattavat listat voittaisivat – muodostettaisiin niiden pohjalta hallitus, johon keskeisille paikoille tulisivat sekä Mas, Junqueras että kansalaisjärjestöt. Tämä hallitus ilmoittaisi niin Espanjalle kuin kansainvälisesti saaneensa katalaanien enemmistöltä mandaatin itsenäistymiseen sekä ryhtyisi neuvotteluihin asian saavuttamiseksi. Espanja ei tässä vaiheessa seuraisi toimettomana – Katalonian itsehallinnon lakkauttamista vaadittaisiin varsinkin konservatiivien puolelta –, mutta ei paneuduta siihen vielä tässä tekstissä. Kataloniassa oikeastaan jo nyt alulle laitettuja toimia verohallinnon, keskuspankin sekä itsenäisen tasavallan perustuslain luomiseksi jatkettaisiin. Riippuen myös Espanjan parlamenttivaaleista loppuvuodesta 2015, Katalonia lopulta itsenäistyisi jossain vaiheessa – todennäköisesti yksipuolisesti -, mutta ehkä Podemoksen ja PSOE:n hallitus voisi viimeisenä keinonaan myöntyä virallisen kansanäänestyksen järjestämiseen ja laajan perustus- ja itsehallintolakiuudistuksen lupaamiseen ”ei”-äänien voitosta. Kansanpuolueen johtaman hallituksen viimeiset keinot Katalonian itsenäistymisen estämiseksi voisivat valitettavasti olla jotain aivan muuta.

Olen monesti sanonut että Katalonian itsenäistyminen tässä Espanjan antaman vastustuksen ja kansanäänestyksen mahdottomuuden ilmapiirissä riippuu kolmesta asiasta: 1) itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhtenäisyydestä sekä kyvystä yhteistyöhön, 2) miten katalaanit äänestävät ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa sekä 3) Espanjan toiminnasta itsenäistymisen kannattajien voiton jälkeen. Nämä ovat myös kriittisyydessään hyvä esittää tässä järjestyksessä. Siirtymäkausi itsenäistymiseen mahdollisen itsenäistymisen kannattajien voiton jälkeen tulee varmasti olemaan vaikea mutta oikeastaan oleellinen enää kysymyksen koska Katalonia itsenäistyy suhteen. Jos taas Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet lähtevät yhtenäisesti ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin, heidän voittonsa on todennäköinen – joskin ei varma.

Näin ollen, jos aluepresidentti Artur Mas ilmoittaa ensi viikolla, että sopu tasavaltalaisen vasemmiston kanssa on saavutettu, ja Kataloniassa järjestetään ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, vastaus kysymykseen itsenäistyykö Katalonia, on että todennäköisesti kyllä.

Itsenäistymisäänestyksen jälkeen marraskuussa ja joulukuun alussa olin varma että ilmoitus ennenaikaisten alueparlamenttivaalien järjestämisestä tulee. Joulun alla olin epävarmempi. Nyt olen taas luottavaisempi. Vaikka se ei ole tietenkään varmaa, Kataloniasta tulee todennäköisesti ensi viikolla aikamoinen uutispommi: de-facto itsenäistymiskansanäänestyksenä toimivat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit järjestetään maaliskuussa 2015. Jos näin käy, näen jo silmissäni hiukan harhaanjohtavia uutisia Suomessa siitä kuinka ennenaikaiset vaalit ovat ”mittaus itsenäistymisen kannatuksesta” tai ”vaalit keskittyvät lähinnä yhden asian eli itsenäistymisen ympärille”. Lähtökohta on se että tässä ja nyt – jos ennenaikaisiin vaaleihin päädytään – katalaanit päättävät itsenäistymisestään sitovasti ja lopullisesti. Lopullisesti ainakin siinä mielessä että jos ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat, Katalonia tulee itsenäistymään. Nämä eivät siis olisi vaalit, joissa itsenäistyminen nousee keskeiseksi vaaliteemaksi kuten vuonna 2012, vaan täysin laillinen sekä ainakin jossain määrin ja joksikin aikaa lopullinen ”de-facto kansanäänestys” Katalonian itsenäistymisestä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s